Linturallissa ei pidetty kiirettä

Taas oli talvilinturallin aika, aika jota oli jo odotettu. Säästöliekillä virinnyt harrastus roihahti hetkeksi ilmiliekkiin ja sai tutun porukan lähtemään valoisan ajaksi liikkeelle etsimään lintuja talvisesta maisemasta.

    Aktiivista kiikarointia. 

Tämäkään päivä ei alkanut säätilan suhteen kuten oli ennustettu, sillä luvattu oli aurinkoinen pilvetön päivä. Vahva pilviverho kuitenkin peitti taivaan kun lähdimme tämän perinteisen talvilinturallin ”tiimellykseen”, sen ensimmäiselle pikataipaleelle. Nyt vain ei ollut kyse tuollaisesta pikataipaleesta joka tulee mieleen noista urheiluautoilijoiden kiireen täyteisistä rallikilpailuista. Talvilinturalli on nimenä varsin harhaanjohtava, sillä tämän rallin pikataipaleet ovat aivan päin vastaisia, hitaita ja pysähdyksiä tehdään tuon tuosta. Kyseessä on yhden lyhyen talvipäivän valoisan ajan mittainen kilpa, siitä mikä autokunta tai ralliryhmä löytää eniten erilaisia lintulajeja tuona ajanjaksona. Siksipä vauhti ei ole pääasia, vaan hitaasti etenevä kulku ja ryhmän jäsenet ovat silmät tarkkoina etsiessään maastossa liikkuvia lintuja.

    Urpiaisia on ilmaantunut runsaasti Etelä-Suomen maisemiin.

Rallin sääntöihin kuului, että esimerkiksi kolmijäsenisestä joukkueesta kahden oli nähtävä lintulaji, ennen kuin sen voi hyväksytysti kirjata joukkueen lajilistalle. Joukkueemme oli viisijäseninen, ja päädyimme, koska säännöissä ei tuon kokoluokan joukkueesta mainintaa ollut, että ainakin neljän jäsenen oli nähtävä sama lintulaji. Vuosien mittaan tämä ystäväporukka oli yhtenäiseksi joukkueeksi hitsautunut eikä koskaan ole ollut vaikeuksia lajimäärityksissä. Ei tämänkään rallin aikana, sillä mitään veren maku suussa mentaliteettia ei porukassa ole ilmennyt. Mikäli lajia ei pystynyt tarpeellinen määrä ryhmän jäsenistä havaitsemaan, niin jatkoimme taivalta sen kummemmin asiaa harmittelematta.

    Herrashenkilöiden joukkue etsimässä isolepinkäistä. 

Sen jälkeen kun joukkue oli koossa, matkasimme kohti Lempäälää, koska siellä oli edellisenä iltana löytynyt paikallinen isolepinkäinen. Toiveena oli tietenkin nähdä tuo laji, mutta odotuksemme ei täyttynyt, lintu oli lähtenyt paremmille myyräapajille. Ennen Lempäälää ja sinne matkalla olimme löytäneet jo 15 lintulajia. Kirjatuksi tulivat yleisimmät varislinnut varis, naakka, harakka ja närhi, lisäksi pääosan tiaisista, viherpeippo, punatulkku, käpytikka, pikkukäpylintu sekä viimemainitun harvinaisempi serkku kirjosiipikäpylintu. Kaiken kukkuraksi löytyi kaunis aikuinen koiras varpushaukka peltomännyn latvassa saalista tähyilemässä. Isolepinkäisen petettyä saimme paikalta korpin ja pikkutikan vaivan palkaksi. Löysipä joukkueemme toinen naispuolinen jäsen uudeksi lajiksi ”pörhelön”, jota ei kuitenkaan kelpuutettu listalle otettavien joukkoon. Lukija voi tykönänsä arvuutella tuon pörhelön todennäköistä olemusta.

    Lempäälän Herralankoskelta löytyi yksinäinen koiras isokoskelo.  

Lempäälän Herralankoskelle saavuttuamme lepäili yksinäinen koskikara lumisen vesikiven kupeella ja kauempana alajuoksulla souteli sinisorsapari seuranaan kaunis juhlapukuinen koiras isokoskelo. Sinisorsia löytyi sitten useampia pariskuntia myös Kuokkalankoskella, jossa kävimme vielä sen jälkeen kun olimme poikenneet syömässä höyrymakkarat ja nauttimassa kupposen kahvia. Täällä kuuntelimme kirkkaan sointuvaa koskikaran laulua joka enteili kaukana odottavaa kevättä. Lempäälästä saimme myös kesykyyhkyn jonka erään yksilön soidinlentoa seurasin samaan aikaan kun muu ryhmä haravoi puiden latvoja isolepinkäisen toivossa. Lähtiessämme kohti Valkeakoskea löytyi tien varren puissa lepäilevä lähes puolensadan tilhen komea parvi.

    Tilhiä nähtiin vielä, vaikka pihlajanmarjat alkoivat olla lopuillaan. 

Metsäkansaa kohti ajaessamme saimme Lipontien varrelta uudeksi lajiksi varpusen ja nyttemmin jo tätä yleisemmän pikkuvarpusen Metsäkansan Tapiolan viereiseltä pellolta. Peltoalue oli täynnä siivekkäitä, lähes kolmensadan keltasirkun parvi sekä samansuuruinen parvi pääosin urpiaisia ja pieneltä osin vihervarpusia. Tästä parvesta löysimme urpiaisen lähisukulaisen, sitä pienempinokkaisen ja paljon vaaleamman tundraurpiaisen. Tätä ennen havaitsimme valtaojan penkereellä vanhan ”nostokurjen” ja jo paljon aiemmin joku oli saanut näkyviin ”maatiaisen” jonka epäilimme olevan sukua ”puutiaiselle”.  Lajeja oli kertynyt tähän mennessä jo lähes kolmekymmentä, tarkalleen ottaen 27 ja tämän jälkeen linnut joita löysimme, olivat pääsääntöisesti aiemmin havaittuja lajeja. Vedentaan kautta matkalla Rauttunniemeen, aivan Rauttuntien alkupäässä saimme erään talon piharuokinnalta vielä puutelistalla olleen kuusitiaisen. Rauttunniemessä jalkauduimme ja kuljimme rantalehdossa olevalle talvilintujen ruokintapaikalle ja matkalla sinne kuulimme hippiäisen sirahtavaa kutsu- ja yhteysääntä. Pienen aikaa paikalla oltuamme löytyi sitten valkoselkätikka jota varta vasten olimme tänne tulleet etsimään, komea koiras naputteli korkealla yläpuolellamme haapojen latvaoksia.

    Valkoselkätikkoja löytyi rallipäivänä peräti kaksi yksilöä. 

Kello alkoi lähennellä jo kolmea iltapäivällä ja matkamme jatkui kaupunkiin, jossa ensin muutama episodi, rähjääntyneen lentokyvyttömän variksen pyydystäminen ja sen jälkeen maakotkan lääkitseminen. Sitten kurvasimme syömään lähes tunniksi ja ruokatauon päätyttyä suuntasimme Kauppilanmäkeen jossa löysimme viimeisen lajin listallemme jo auringon laskiessa hetkeksi auennutta pilviverhoa punaten. Kauppilanmäkeä kiertäessä havaitsimme kaukana lentävän mustarastaan ja sitä kirjatessa lensi toinen mustarastas läheisen kuusen latvaan nauttimaan upeasta auringonlaskusta, ennen lentämistään suojaisan yöpymiskuusen tiheään oksistoon. Kävimme vielä kiikaroimassa Kanavan vesialuetta ja sinne ajaessamme ruokaili tilhiparvi Isonsillan pohjoispäässä puistopihlajissa. Kanavalta emme löytäneen uusia lajeja, kaiken lisäksi kello osoitti ajallisesti lopulta rallin päättyneen.

    Päivästä oli luvattu aurinkoista ja näyttäytyihän se mollukka lopulta, juuri ennen kun se laski taivaanrannan taa. 

Purkutilaisuudessa vertailtiin eri joukkueiden tuloksia ja tällä kertaa joukkueemme sijoitus oli lopulta toinen.

Tulokset:  

   1. NUIJAMIEHET (Heikki-Pekka Innala ja Risto Vilpas) 34 lajia, joista 6 ässää (peippo, järripeippo, turkinkyyhky, räkättirastas, taviokuurna ja pähkinänakkeli)

2. HERRASHENKILÖT (Jorma Ahola, Markku Alanko, Pirjo Kivistö, Juha Leuhtonen ja Mea Torkko) 31 lajia, joista 4 ässää (varpushaukka, pikkutikka, tundraurpiainen ja kirjosiipikäpylintu)

3. MAALAISET (Harry Backman, Erkki Jaanu ja Leena Jaanu) 30 lajia, joista 4 ässää (laulujoutsen, pyy, pyrstötiainen ja tikli)

4. TEAM AKSU (Aksu-koira ja Jussi Kallio) 26 lajia, joista 2 ässää (harmaapäätikka ja isolepinkäinen) mukana vain aamulenkin ajan.

Yhteislajimäärä 46. Huomattakoon, että valkoselkätikkakin oli kahdella joukkueella (eri linnut). 

    Maakotka, kuningaslintu.