Matkalla taas

Metsä

Lähtö, kun hämärä oli muuttunut valoisammaksi hämäräksi. Aikaa oli kulunut siitä kun viimeksi olimme yhdessä tehneet jo monta vuotta kestäneen viikonloppuretken, johonkin tämän maakuntamme kolkkaan. Sovimme suunnaksi itäpuolen suuret peltolakeudet ja runnellut saloseudut, josta sen jälkeen oli matkan määränpää vielä paremman kerran hakusessa kuten useasti aiemminkin.

     Ensimmäinen konkreettinen näköhavainto metsiemme loppukäsittelystä oli Tykölänvuoren itärinteen hakkuuaukon ylöskaivettu kannokko. Ensimmäinen varsinainen lintuhavainto johon kiinnitimme huomiota, oli varpuspöllö. Kääpiöpöllö istui Rättiänkallion kohdalla pellon yli kulkevalla sähkölangalla hieman ennen kun käännyttiin Koivukujalle.

  Varpuspöllö

Koko matkan ajan lensi rastaita taivaalla ja pellonlaiteiden puissa. Mustarastaita näkyi myös muutamia räkättirastaiden seurana. Haukilan kartanon jälkeen oli sänkipellolla laulujoutsenten lähes satapäinen parvi, 60 aikuista ja 37 nuorta lintua. Joutsenten tuntumassa ruokaili kanadanhanhia ja näitä oli vain kaksitoista yksilöä. Tielle tälle kohden pysäköinti olisi kaarteen vuoksi ollut huono ratkaisu, joten ajoin pellolle vievälle tieluiskalle. Huono ratkaisu joka taas kerran aiheutti sen, että takaisin tielle pakittaminen ei onnistunut. Pysäköinti ei minulta ollut ensimmäinen tämän tapainen, ja niin oli otettava riski ja ajettava pellolle vauhtia ottamaan. Onneksi pelto ei vajottanut auton pyörien alla saimme sen verran vauhtia että pääsimme lähes tielle takaisin ja lopulta se onnistui kun Haukansilmän mies otti ja kävi työntämään. Saapa nähdä oppiiko tuostakaan mitään, tuskin.

   

Laulujoutsenet

Mälkiäisistä ajoimme Kariniemen tietä ja nyt sitten kaukana pellon toisella puolen koivussa oli petolintu joka lopulta monen kriittisen selvityksen perusteella määritettiin tuulihaukaksi. Tässä on huomioitava ryhmämme Haukansilmäksi kutsutun jäsenemme äärettömän tarkka näköaisti. Itse en esimerkiksi kymppikertaisilla kiikareilla ollut löytää koko otusta, ja sitten yksi näkee sen koivussa istumassa ja vielä liikkuvasta autosta tummaa metsikköä vasten!

    Kariniemen rannassa totesimme vain järvenselän täysin autioksi. Tyyntä sentään oli veden pinta kuin peili joka kaukana katosi heikkoon sumuun. Sain sentään autosta huuhdottua nuo peltoajossa tulleet savikerrokset. Takaisin ajaessamme Mälkiäisissä olivat vastassa nuo sinne tyypilliset pikkuvarpuset. Mälkiäisistä Valkeakosken vakinainen pikkuvarpuskanta alkoi kasvaa ja vallata alaa, taisivat olla ensimmäisiä koko Pirkanmaalla nuo ensimmäiset Mälkiäisiin ilmaantuneet pikkuvarpuset.

    Mäkiniityntien kautta Taposentielle ja kohti Ritvalanraittia. Suojoen talon kohdalla Ritvalanraitilla koivun latvassa tapasimme viisi tilheä. Tie oli pelkkää liejua aina siihen saakka kun päästiin Vastamäen alle ja asfaltille. Matkalla toki joitain närhiä ja Ritvalan peltoalueella variksia ja harakoita. Huittulan harjurinteellä risteili rastaita pikku ryhmissä ja muutamia tunnistamattomia pikkutirppoja. Pappilanlahden kohdalla mustarastas ja enemmänkin räkättirastaita ”samoilemassa” epämääräisiin suuntiin.

    Viidennumerolla pysähdyimme sillan pohjoispään seisakkeelle ja kävimme kiikaroimassa molemmat puolet Rauttunselästä. Isokoskeloiden suurparvi oli siirtynyt muualle, nyt niitä oli vain 18 yksilöä. Yksi naaras telkkä ui kohti Talvitienlahtea ja vesissä sekä lennossa oli neljä kalalokkia ja viisi harmaalokkia. Täällä saimme monen viikon jälkeen ihmetellä, että vanha taivas pilvien takana oli vielä paikallaan. 

Vanha taivas

Viidennumerolta Jylhänkärkeen

    Puolenpäivän aikaan alitimme sitten moottoritien Munteentiellä hitaasti ajaen ja tarkkaillen hiljaisia ja tyhjiä peltoja. Hopeavuorentieltä käännyimme Maaniityntielle kun lähes kohta kuului takapenkiltä: Mikä tuo iso tuolla kelossa on? Saimme kyseisen kohteen näkyviin ja totesin että korppi! Juha epäili että on isompi ja kun katsoin kiikarilla sain käsityksen lajista, maakotka. Hitto, että osaa lintu olla kaunis kun sen oikeasta suunnasta näkee. Kaukanahan se oli ja nyt tuli taas kaipaus tuohon Pentaxin 560mm/5,6 HD ED AW objektiiviin, hintakaan ei ole kuin vaille 7500 euroa.

Maakotka

Joku ne naakat säikäytti

    Kun nyt olimme sen verran kaukana, että kuvista tuli pelkkiä habituskuvia, niin käännyimme takaisin ja Hopeavuoren tielle, Sitten pääsimmekin jo puolta lähemmäs, kaune se vaan oli vieläkin, mutta kun nousimme autosta kuvaamaan otti ja heittäytyi kotka siivilleen ja sitten se oli mennyt.

    Tavanomaisia siivekkäitä enää matkalla Hopeavuorentietä, mitä nyt neljä punatulkkua kolme koirasta ja naaras tienvarren koivussa, ennen Patavuoren louhosta. Tarttilan kautta Akaan Toijalaan ja ajo aina Konhon sillalle saakka. Täällä vain kolme isokoskeloa ja Makkaraniemen lahden perukassa kaksi aikuista laulujoutsenta. Jatkoimme kohti Valkeakoskea ja Mamsellinkorven jälkeen peltopensaan latvassa päivysti isolepinkäinen sekä Vedentaantielle käännyttyämme Haukansilmä havaitsi sähköpylvään päässä istuvan pienen petolinnun. Lintu osoittautui lopulta paremmin nähtynä koiras varpushaukaksi.

Konho, Makkaranselälle

Varikset

    Kankaronpään alueella vain varislintuja sekä rastaita. Eikä matkan loppuosa luvannut yhtään sen parempaa. Ajoimme sitten Holmin kautta Marjosaaren telakan rantaan, josko ne isokoskelot olisivat noilla Kärjenniemenselän vesillä. Eivät sitten olleet, ainoastaan parikymmentä kala- ja harmaalokkia, mutta sitten – Haukansilmä taas. Kysymyksenä kuuluva huudahdus; mikä toi on?  Taas kun katsoin lintua takaa ja se piti jalkojaan alhaalla, Harmaahaikara! Mutta Juha oli tiukkana: ei muuten ole. Ja sitten lintu kääntyi, valkopyrstöinen merikotka! No johan! Kotka oli havainnut kalalokin jolla oli iso kala nokassa ja peto suuntasi sitä kohti. Lokki pudotti saaliinsa ja merikotka kävi noukkimasta sen vedestä ja jatkoi kohti Savilahtea. Hetken kuluttua lintu tuli takaisin suunnaten matkansa Rauttunniemen suuntaan, ilmeisesti jo kohti yöpymisaluetta.

Merikotka Kärjenniemenselällä

    Me lähdimme myös kohti kotipuolta. Kaupungin läpi tultuamme Havaitsi takapenkkiläinen taas linnun Lumikorven puolella puun latvassa, arvelimme sitä varikseksi, vaikka takana oltiin eri mieltä. Lupasin varmistaa asian kulkiessani siitä ohi. Ja sehän se oli, kun pääsin Sammonkadulle nähdessäni kohteen lähti se juuri lentoon ja suuntasi kohti Kaskelaa – kanahaukka komea vanha naaras. Lienee sama lintu joka on kierrellyt seutukunnalla koko syksyn ajan.

    Kiitos taas hyvät ystävät, teidän seurassanne ei pääse hymy hyytymään, mukava kun taas tuli tämä kaamosaika paljon valoisammaksi. 

Mänty ja kataja

Linturallimuistio 2014

    "Päättymätön, suora tie, usvasta se usvaan vie..."  (Yrjö Jylhä)

Aloitimme kuten useimpina aiempinakin vuosina, kello 17:00 kaarsin Sointulassa pysäköintipaikalle Classillisen soidessa autoradiossa. Juhan tullessa paikalle oli kello jo muutaman minuutin yli aloitusajankohdan joten pääsimme kurkistamaan paikallista maastoa lähempää. Ei siksikään, että olisi ollut mitenkään kiire, mutta odottelimme vielä haukansilmää, joka oli tiimimme kolmas jäsen. Kaiken lisäksi takapihan varpuset olivat niitä jo harvinaistuvia lintulajeja. Niiden etsimiseen pikkuvarpusten joukosta menee usein nykyisin tuskallisen kauan. Varpuset löytyivät sekä räkättirastas, varis, västäräkki sekä peippo.

Palasimme pysäköintiruutuun kun Haukansilmä oli saapunut paikalle ja lähdimme liikkeelle kohti huimia seikkailuja. Ajateltu ensimmäinen pysäkki oli Leppälän uimaranta ja pyykkilaituri. Harmaasieppo oli vastaanotto komiteassa ensimmäisenä. Mallasselän puolella souteli kaksi kuikkaa, silkkiuikkuja sekä harmaalokkeja. Lähtiessämme vielä jatkamaan matkaa koivujen latvuksessa keikkui oksistossa sinitiainen. Odotimme hiukan enemmän seuraavalta siirtymätaipaleelta ja saimme sitten vain hiukan ennen Mälkiäistä tien yli lentävän närhen. Kun ajatellaan matkaa Leppälästä Mälkiäisiin, luulisi tuolla matkalla näkyvän lintuja vaikka kuinka, mutta eipä vain. Aiempina syksyinä Haukilan peltoalueiden lintupaljous oli muuttunut pelkäksi sänkipelloksi ilman minkään sortin siivekästä, sudenkorentoja lukuun ottamatta.

    Sinitiainen

Mälkiäisissä heti Kariniementielle käännyttyämme pysähdyimme tuokioksi viherpeippoparvea tutkailemaan. Nyt vasta naakat ilmaantuivat listalle mukaan, samoin keltasirkku, käpytikka ja pikkuvarpunen. Kariniemen rannasta löytyi vain lokkeja, kalalokki uudeksi lajiksi. Silkkiuikkuja seilasi selkävedellä purje- ja kalastajaveneen ohessa. Poistuessamme paikalta lensi tien yli kaksi mustarastasta ja joitain ”pienempiä tirppoja”. Mäkiniityntieltä odotimme pyytä, mutta saimme vain valkohäntäkauriin näkyviin kaksoisvasoineen. Taposentiellä lensi edellämme kaksi kivitaskua ja Taposen tilan kohdalla pellolta nousi lentoon lähes sadan yksilön sepelkyyhkyparvi. Koivukujan kautta käännyimme metsäautotielle jonka varressa yhytimme räkätti- ja punakylkirastaiden sekaparven. Limojärven metsäautotiellä sitten lopulta pyrähti kaksi pyytä edestämme lentoon ja hakkuun laiteen tukkipinolta varmistimme lopulta nuoren punarinnan. Olihan noita lentänyt useitakin edestämme, mutta kuten olimme päättäneet, ”vilahduksista ei oteta”. Hömötiainen jankkasi kutsuääntään tienvarren koivuvesaikossa.

    Valkohäntäkauris

Seuraava pysähdys oli sitten Lapinkankaan kota ja siitä suunnistimme Ritvalan kautta Vatasten tielle Haukansilmän hartaasta toiveesta johtuen. Vatastentien peltoalueelta Laarikkaalta löytyi muutamia töyhtöhyyppiä ja västäräkkiparven ainokainen keltavästäräkki. Aurinko alkoi olla jo lähellä taivaanrantaa ja siksipä päädyimme ajamaan vanhan kolmostien kautta Kalatonlahdelle vielä ennen yöpuulle siirtymistä. Kävellessämme kohti maisemointialuetta näimme jo kaukaa kivikasan päällä auringon viime säteissä kauniin aikuisen kanahaukkakoiraan. Ruohostosta nousi lentoon kiuru ja altailta yksinäinen tavi. Tavin lähdettyä lähti rantapuustosta ampuhaukka kauniisti kaartaen Varsanhännän rantatien uralle, mutta tämäkin oli vain yhden näkemä, ja jäi siksikin pois listalta. Haukansilmän tarkan katseen ansiosta pääsimme katsomaan Säkkisaaren edustalla aivan veden pinnassa lentävää harmaahaikaraa. Illan päätteeksi vielä kelokivun latvasta lähti tuulihaukka lentoon. Siinä tuo perjantai-iltapäivän saldo sitten olikin, 47 kilometrin taival suoritettuna ja pääsimme nukkumaan.

Lauantaiaamu aloitettiin seitsemältä, sillä herrasmiesmäisesti aloittamalla pääsimme mukavasti taas rallifiilikseen. Sumu teki siitä, kuten nykyisin tavataan joka paikassa hokea, varsin haasteellisen. Ajoimme suoraan Mahlianmaalle ”Avilonin kaatopaikalle”. Joko porukkamme ote oli herpaantunut, mutta saaliiksi jäi ainoastaan puolenkymmenen sinisorsan porukka kaatopaikan lampareessa. Autolle palatessa tapasimme ’No Nameksen’ kaksikon ja toivottavasti heillä oli onnea tuon hiljaisen kaatopaikan komppaamisessa. Me sitä vastoin päädyimme Harjunkallion metsäautotielle. Tämä rasti antoi kolme uutta lajia pajulinnut, talitiaisen ja hippiäisen. Tosin Juha pysäytti auton kun oli avoimesta ikkunasta kuulevinaan peukaloisen rätinää. Jäi kuitenkin meiltä muilta kuulematta ja jatkoimme, sitten kun olimme saaneet houkuteltua Haukansilmän autoon, metsäautotien kääntöpaikalle. Aikeemme oli pysähtyä kääntöpaikalla kuuntelemaan, mutta emme sitten näin tehneet sillä auton ikkunoihin pörräsi kymmenittäin hirvikärpäsiä ja ajoimme hiukan eteenpäin.

Viidennumeron ruuhkan läpi pujottelimme lopulta Uittamontien kautta Kuurilantietä Linnasiin. Linnasissa kahdeksan kesykyyhkyä ja peltoalueen sähkölangalla istui sumun pehmentämä kaukoputkinäkymä, lyyrapyrstöinen teerikoiras. Hopeavuorentietä suuntasimme kohti Patavuoren kivilouhosta. Tosin tiesimme törmäpääskyjen jo jättäneen alueen, mutta metsäautotien suorakulmamutkan jälkeisellä hakkuulla istui männyn alaoksalla varpushaukka, joka heti auton pysähdyttyä lensi hakkuun yli metsän suojiin. Kivilouhoksen jälkeen Pikku-Patavuoren kohdalla ylitti tien punatulkkupari ja hetki sen jälkeen tienvarressa pyrähteli tiaisparvi. Töyhtötiainen oli tuon pysähdyksen ainut uusi laji.

    Varpushaukka

Seuraava kohde olikin sitten tuo kuuluisa Metsä-Paavolantien silta, jonka ali hiljaa virtaa Lontilanjoki. Kurkia, töyhtöhyyppiä, kanadanhanhia, laulujoutsenia, suokukkoja, kottaraisia sekä kolme muutolla olevaa mustavikloa. Toki siellä muutakin lajistoa oli, mutta aika lailla sellaisia jotka olimme jo listalle saaneet. 

    Metsähanhet

Umpilammin peltotien varrella oli sitten pensastaskuja enemmänkin ja karja-aitauksen rypykuopassa kymmenen yksilön metsähanhiparvi tarkkaili valppaana ympäristöä. Kurkia oli lähemmäs viisikymmentä, puolenkymmentä laulujoutsenta, tuulihaukka saalisteli Umpilammin yllä ja Siniänmäen läheiselle pellolle laskeutui kolmisenkymmentä kanadanhanhea. Matkalla Toijalaan syömään Haukansilmä totesi Kurisjärventietä ajaessamme tien varrella nähneensä jonkun valkoisen istuvan sähkölangalla. ”Näytti ihan isolepinkäiseltä!” Ei kun käännös takaisin, ja siinä se oli isolepinkäinen tyynesti tarkkailemassa peltomaata.

    Isolepinkäinen

Seuraavana olikin ruokailutauko Akaan Toijalassa. Ruokailun jälkeen suuntasimme Jumusen rantaa, jossa uimarannan laiturilta haravoimme järvialueen, ainoana uutena lajina kolme isokoskeloa. Enemmänkin niitä kaukorannoilla oli lepäilemässä, mutta yhteen lajiin tämä kohde jäi. Sen jälkeen päätimme ajaa Konhoon, jossa ei uusia lajeja matkaan kertynyt. Kaukana saaren rantakivellä harmaahaikara ja kaksi kuikkaa lensi ylitse Konhonselän suuntaan. Vedentaan alue ja Kankaronpään peltolakeus oli yhtäkaikki hiljaisia linnuista. Vasta uudemman kerran käydessämme Mahlianmaan kaatopaikalla saimme muutaman uuden lajin. Nyt ei ollut sumusta haittaa, mutta vain rautiaisen ja metsäkirvisen saimme uusina lajeina tältä alueelta.

    Hernekerttu

Saarioisjärvelle suuntasimme sitten suurin odotuksin, mutta iltapäivän siesta piti linnut paikoillaan. Haapana, telkkä, nokikana ja ruokokerttunen, olivat ainoat uudet lajit rallilistaamme ja päädyimmekin sitten ajamaan Tykölänjärvelle. Ajoimme Huittulasta Vatastentielle, jossa saimme haarapääskyn ja samalla seurata nuoren kanahaukan epäonnista saalistusta. Peto koetti iskeä ylhäältä lokkiparvesta saaliin, mutta kalalokki oli sen mielestä hieman liian kookas. Lintu jarrutti kesken iskun ja kaarsi häpeällisesti pois, lentäen Pitkästenmäen metsään. Matkalla Tykölänjärven tornille Haukansilmä huomasi taivaalla kaartelevan nuolihaukan ja viimeinen uusi laji tuon jälkeen oli järven rantapensaissa liikkuva pajusirkku. Odotettuja sääkseä ja ruskosuohaukkaa ei lopultakaan tunnin odotuksesta huolimatta näkynyt. Päädyimmekin siihen, että meitä oli petetty ja poistuimme. Autolle tullessamme kello olikin sitten jo 17:00 ja ralli oli osaltamme päättynyt. Lajeja 66 joukkueellamme, kilometrejä hiukan yli 170, joka kuten aina on liikaa. Joka tapauksessa hauskaa oli, maailmaa parannettiin lintuhavainnoinnin ohessa, vaikka ei se siitä tainnut miksikään muuttua. Kiitos kuitenkin Juha ja Pirjo. 

    Tykölänjärven laulujoutsenet

   (7.9.2014  JVU)

Juhannuspäivän aamu

   

Aamuviideltä sataa tihuuttaa vettä. Sää ei ole niin kesäinen kun juhannuspäivästä odottaisi, lämpöasteita seitsemän. Joka tapauksessa aikeeni lähteä maastoon pitää. Hyvin nukutun yön jälkeen ei edes huomaa ilman koleutta, varsinkin kun on pukeutunut samaan tapaan kun huhtikuun retkipäivinä. Parinkymmenen kilometrin pyöräily ja olen määränpäässä, syrjäisellä metsäautotiellä, seutukunnan ainoan metsäksi tunnistamani kohteen laiteella.

Työnnän pyörän tiensivuun ja aloitan maaston tarkastelun. Tarkoitus olisi tutkia mahdollisimman tarkkaan koko puolenkymmenen hehtaarin metsälohko. Ensisijainen toive on löytää alueella pesivän pohjantikan pesäkolo. Koko kevään ja alkukesän paikalla on tavattu pohjantikka, usein vieläpä pariskunnan molemmat sukupuolet.

Hämärä ympäröi heti minut kun astun metsän sisään. Kostea sateen tuoksu nousee aluskasvillisuudesta, pensaiden ja näreiden oksien vesipisarat kastelevat vaatteet. Koetan mahdollisimman paljon etsiä väljiä kulkureittejä puiden lomasta, vaikka se vaikeaa onkin. Tuulen kaatamat puut estävät monella kohden kulkua ja joudun kiertämään niistä tuoreimmat. Vanhojen tuulenkaatojen yli kulkeminen on helppoa koska ne ovat sammaloituneina painuneet usein aivan maata vasten. Sitä vastoin uudemmat ovat oksien varassa korkeammalla ja vielä tiheän oksaisia, neulaset ruskeina vielä oksissa kiinni.

Pohjakasvillisuus on yksitoikkoisen vihreää. Käenkaalin valkeat kukat ovat kuihtuneet ja vanamo ei ole vielä metsän hämärässä ehtinyt kukkimaan kuten avoimilla metsämailla. Kielokasvustoissa lehtien päälle on kertynyt vesipisaroita ja metsäimarteen kasvustot peittävät laajalti metsänpohjaa. Saniaisista metsä- ja isoalvejuuri muodostavat kasvutuppaita, kuin pieniä vihreitä suihkulähteitä. paikoin kasvillisuuden lomassa hohtaa pienimuotoinen tähtiryhmä, tähtitalvikin nuokkuvat kukat täplittävät hehkuvan valkoisina tummanvihreää pohjakasvillisuutta. 

  

    Tähtitalvikin nuokkuvat kukat täplittävät tumman vihreää pohjakasvillisuutta

Peippokoiraiden laulu kaikaa ympäri metsäaluetta. Niillä on uusintapesye aluillaan, sillä ensimmäisen pesyeen poikaset ovat jo maailmalla. Mustarastas ”kotkottaa” taustalla ja kauempaa kuuluu kulorastaan laulu. Puukiipijä kapuaa puunrungolla, silläkin jo uusintapesye meneillään. Pohjantikka vain ei ota löytyäkseen. Käpytikkapari sentään antaa äänekkään hälytyksen tullessani sen pesäkolon tuntumaan. Oudon alhaalla tikkojen pesäkolo kuusen kyljessä on, ensin jo epäilen tulleeni pohjantikan pesäkololle. Ei kuitenkaan, sillä käpytikkapari ruokkii tänne jälkikasvuaan. Olisivatko käpytikat vallanneet pohjantikalta sen rakentaman pesäkolon, sillä koskaan ei kohdalleni ole alle metrin korkeudessa olevaa käpytikan koloa osunut.

Sade on tauonnut ja pilvien lomasta pilkahtaa hetkeksi auringon säde metsän pohjalle, sammuakseen kuitenkin lähes välittömästi. Metsä kietoutuu taas tuohon hämärän pehmeään syleilyyn. Punakylkirastas kiukuttelee kuusen oksistossa, sillä ovat poikaset maastossa. Peippopari ja sinitiainen tulevat punakyljen tukijoukoiksi varoittelemaan. Lintuja kertyy lisää, tiltaltti, talitiaispari, mustarastas ja läheisen metsäaukion räkättirastaat. Katson parhaaksi poistua etäämmäksi punakyljen tontilta ja samalla taakse jäävät linnut rauhoittuvat, palaillen kukin omiin askareihinsa.

    Nuori palokärki tutkii tarkasti alapuolella tarkkailevaa maastopukuista otusta

Tumma hahmo lentää ylitseni ja laskeutuu lähikuusen rungolle. Nuori palokärki tutkii ympäristöä, siirtyy oksalle istumaan varsin epätyypillisesti tikkalinnuksi. Tarkastelee tutkivasti liikkumatonta olemustani, mutta kun ei saa selvää maastopukuisen otuksesta, siirtyy yläpuolelleni naputtelemaan kuivunutta kuusta. Jatkan matkaa ja palokärki jää luottavaisesti takomaan kelokuusta, niin että kuorenpalat sinkoilevat. Yllättäen törmään sitten kuivunutta kuusta kuorivaan pohjantikkaan. Koiras pohjantikka ruokailee paikalla eikä sillä tunnu olevan kiire minnekään. Puoli tuntia seuraan lintua ja kun se vain jatkaa ruokailuaan, on pakko alkaa uskoa, että tämän reviirin parilla on pesintä tältä kesältä ohi. Käpytikat ovat todella vallanneet pohjantikan pesäkolon, eikä pohjantikoilla enää ole ollut rahkeita aloittaa alusta uuden pesäkolon rakentamista.

    Koiras pohjantikka ruokaili kaikessa rauhassa, ilman kiireen kierää parhaimpaan pesimäaikaan

Kierrän vielä loppuosan metsäalueesta, saan pyypoikueen lentoon jaloistani. Pienet alle nyrkin kokoiset poikaset pörräävät muutamia kymmeniä metrejä ja jäävät kuusten oksille nököttämään. Pyyemo kiertää hermostuneena ympärillä toistaen lipisevää varoitustaan. Tännekin ilmaantuu mustarastas kotkottamaan, aivan kuin olisi huolissaan omista poikasistaan. Osa tästäkin metsälohkosta on ollut vanhaa peltomaata, joka on jo osin soistumassa. Pystyyn kuolleita närekuusia ja osaksi umpeen kasvaneita sarkaojia, joista yhden päässä on pieni kirkasvetinen lähde lirittämässä vettä ojan pohjalle rahkasammalikkoon. Lopuksi on ylitettävänä vielä pieni jäkäläpeitteinen kallionnyppylä ja päädyn polkupyörälle juuri kun alkaa taas sataa tihuuttaa vettä. 

    Pikkupyy osaa lentää jo heti pesästä lähdettyään 

VLH 40 v

 Puheenjohtajan juhlapuhe

Kippis ja klaus!!!!

 Juhlakansaa

BirdLifen tervehdys: Aki Arkiomaa

Rainer ja Kuunkuiskaajat

Juhlakansaa

Kuunkuiskaajat, jotka tässä vaiheessa olivat vaihtaneet nimensä Kuikankuiskaajiksi!!!

Juhani Koivun esitelmä 

Sääksisäätiön muistaminen yhdistykselle

Iltapäivä jatkui kakkujen ja kahvin merkeissä.

Ilta jatkui saunan, salaatin, makkaran ja saunajuomien voimalla.  Muuta se on toinen tarina se.

Kiitokset järjestäjille, osallistujille ja ennenkaikkea perustajajäsenille joita ilman ei 40 v juhlia olisi ollut!

Kirjoittaja:

Risto Vilpas
BirdLife Keski-Häme
Tiedotusvastaava

Tornien taisto - Tykölänjärvi 3.5.2014

    Silkkiuikku

Herätys kello 03:26, parempi puolisko kysyi laitoitko kellon soimaan. No toki! poistin sitten soittohälytyksen ja aloitin aamutoimet. Kaiken kattavan aamupalan ja evästyksen sekä pukeutumisen jälkeen oli turvallinen hiki päällä lähtiessäni ulos. Pakkasta lienee ollut asteen tai parin verran, mutta ei vielä autotallille kävellessä päässyt kylmä yllättämään koska kerrospukeutuminen oli lähes ylimitoitettua.

Matkalla Tykölään ensimmäinen lintuhavainto oli Korkeakankaan aukealla ylitse lentävä lehtokurppa ja hetken päästä nisäkkäistä rusakko, joka loikki hetken aikaa auton edessä kunnes oivalsi poiketa tien sivuun. Pälkäneen tielle tullessa odotin risteyksessä kun pieni punainen henkilöauto ehti alta pois ja lähdin seuraamaan sen vanavedessä. Vauhti oli sellaista kun vain ralliohjuksella saattaisi olla, mutta kuten arvata saattoi, auto kääntyi Tykölän lintutornin parkkipaikalle ja ohjaajan paikalta nousi tuttu kuski riisuen rallisormikkaita käsistään.

Tästä sitten lintutornille yhteisenä kulkueena ja tornilla olimme lähes kuusi minuuttia etuajassa. Paikalla olivat HPI, JuLe, Haukansilmä ja yllekirjoittanut, sekä tovin kuluttua EJu kysymässä josko myöhästyi lähdöstä. Ei sentään, sillä tasan kello viisi etsimme sitä vuosittain ensimmäiseksi kirjattua laulujoutsenta, mutta jouduimme tyytymään aivan toiseen lajiin, silkkiuikkuun.

    Tykölänjärvi

Oli viileää, järvellä usvaa niin että selkäalueelle ei ollut näkyvyyttä lainkaan. Täysin tyyntä, järven pinta kuin peili, sekä äänimaailma täynnä lintujen ääniä kaikkialla. Vesialueella silkkiuikkujen korrausta, nokikanojen ”hakkausta”, naurulokkien metelöintiä niiden kärhämöidessä keskenään ja kiusatessa vedessä uivia sorsalintuja sekä nokikanoja. Kaukaa Hiitiönlahden suunnalta kuului kaulushaikaran viiden puhallussarjan matala basso. Selkä-, kala- ja harmaalokit kiertelivät rantasaraikkojen tuntumassa ja aivan yllättäen yli lensi yksinäinen teerikukko, ensimmäinen näköhavainto kyseisestä otuksesta näiden tornivuosien ajalla. Sepelkyyhkyjen ”vaellus” metsistä järven yli pelloille alkoi jo ennen auringon nousua ja räkättirastaat seurasivat esimerkkiä jonkin aikaa myöhemmin.

    Teeri

Tornin takamaastossa lauloivat rastaat, punarinta, pajulintu, tiltaltti ja useat muut metsälinnut. Rautiainen lensi ”helisten” yli, punatulkun vihellys osui sointuvasti vihervarpusen äänien lomaan. Kymmenet linnut antoivat kuulua itsestään, tali- ja sinitiainen, peippo, keltasirkku, viherpeippo, tiltaltti, harmaapäätikka ja korkealla taivaalla ”mäkätti” taivaanvuohi. Ensimmäisen tunnin aikana, ehdittiin pääosin kirjata lajeja listalle ja odotella usvan hälvenemistä juuri nousseen auringon valaisemalta järvialueelta. Ensimmäisen tunnin lajimäärä nousi 42 lajiin, joka oli reilusti yli puolet koko kahdeksan tunnin havaintoajasta. Laulujoutsen olikin sitten vasta 33 laji ja jäi näin ollen kauaksi jälkeen aikaisempien vuosien ykköstilasta. Pohjoisen kaunis pesimälintu uivelo oli vielä paikalla usean yksilön voimin, kaksi koirasta ja kuusi naarasta, joista kaksi paria kävi vielä esittämässä soidintaan aivan tornin edustalla.

    Uivelot

Toisen tunnin aloitti hömötiainen saapumalla takamaaston talviselle ruokintapaikalle. Sumu alkoi vähitellen hälvetä ja ensimmäinen kalatiira ilmaantui kalastelemaan rantaveteen. Jossain Hiitiönlahden suunnalla aloitti ääntelyn ”outo” lintu, jolloin epäilin että joku koetti käynnistää vanhaa Zetor 25 traktoria. Jonkin ajan kuluttua äänen aiheuttaja selvisi kun kanadanhanhet aloittivat normaalin honkotuksensa ja lopulta kanukkipariskunta lensi järven yli jonnekin järven länsirannalle. Hetki sen jälkeen yli lensi muutama pikkukäpylintu, joita emme olleet edes osanneet odottaa näkevämme koko havainnoinnin aikana. Takamaastossa aloitti myös käenpiika jatkuvan kimityksensä ja metsäkirvinen oman ääntelynsä. Ilma alkoi sen verran lämmetä että myös pajusirkut alkoivat edestakaisen kirmaamisensa saraikon yllä ruovikkojen ja pajupensaiden välillä. Samoin heräsivät pikkulokit, joita alkoi hiljakseen ilmaantua kiertelemään järven rantamille.

    Kanadanhanhet

Kolmas tunti ja nyt lajilistalle tuli lisää vain kolme lajia. Rantasipi keikutteli pyrstöään itärannan mökkilaiturilla. Niittykirvisen lentoääni tornin yllä ja myöhemmin niitä lensi tornin edustalla pudoten saraikon kätköihin. Yllätys oli kun pikkukuovin lentoääni kuului järven lounaisrannan peltoalueelta. Aurinko alkoi jo hiukan lämmittää varsinkin lounaisrannan ranta-aluetta sillä neljännellä tunnilla saimme kaukoputkien näkökenttään kolme pääskylajia haara-, räystäs- ja törmäpääskyn. Pääskyparvi kierteli saarten rantamilla ja lämmitteli rantakoivuissa auringon lämmössä. Seuraavan tunnin lajimäärä oli sama kuin kahden edellisen, kolme lajia. Närhi lepatteli järven pohjoispäässä kohti Pykälänvuoren rinnemaata ja kirjosieppo varoitteli tornin lähellä. Kolmantena lajina kaukana Yltiön suunnalla varis kiusasi kanahaukkaa, joka jonkin ajan kuluttua lensi saalistuslennolle kohti Viranmaata.

    Haarapääskyt

Kuudes tunti olikin sitten uusien lajien osalta heikoin, tosin se toi mukavan lajin listalle, mustavaris lensi järven yli kohti luodetta. koko ajan kuitenkin tapahtui, laulujoutsen hääti järveltä pois ylimääräisen laulujoutsenparin. Yksi henkilö näki pariin kertaan ruskosuohaukan tekevän reviirillään pienen kaarroksen ja katoavan taas kasvuston suojaan, ei siis siitä vielä uutta lajia. Kottarainen oli myös yksittäisen havainnoijan näköpiirissä, mutta muilta lintu jäi näkemättä. Kaksi kurkea kierteli järven yllä, mutta totesi alueen ”miehitetyksi” lajikumppaneilla ja jatkoivat sitten matkaa toisaalle.

    Kurjet

Seuraava tunti toi sitten paikalle työstä saapuvan Maken ja joitain uusia lajeja. Ensin Mallasselän puolelta järvelle saapui merilokki ja samaan aikaan kaunis auringossa osin oranssinhohtoinen naaras ruskosuohaukka lensi Isosaaren suunnalta lentäen matalalla järven yli, jatkaen matkaa rantapeltojen suuntaan. Yksinäinen kurki lensi korkealla kohti luodetta ja länsirannan suunnalla kaukoputken näkökenttään ilmaantui rantapeltojen yllä laululennossa oleva kiuru. Tornin edustalle laskeutui naaraspukuinen sorsalintu, joka osoittautui heinätaviksi. Lintu oli sen oloinen kuin olisi ollut tulossa pesälleen, mutta lensi sitten hiukan kauemmaksi ja hävisi näkyvistä.

    Ruskosuohaukka

Viimeiseltä tunnilta emme enää odottaneet kummempia, paitsi koko aamupäivän odottamaamme sääkseä, joka ei sitten lopulta paikalle ilmaantunut. Koillisrannalta sentään lähes kymmenen punasotkan joukosta löytyi yksinäinen koiras tukkasotka uimassa aivan kaislikon tuntumassa. Edellispäivän isokoskelot olivat poissa, mutta yllättäen vielä yksi koiras lensi järvelle ja laskeutui Isosaaren edustalle, kuin näytteeksi siitä suuresta koskelojoukosta joka järvellä oli kalastellut koko kevään jäiden lähdöstä alkaen. Loppu viimeksi saimme vielä kuusi minuuttia ennen havaintojakson loppua listalle korpin. Musta lintu lensi Yltiön suunnalta järven pohjoispäähän, palaten hetken kuluttua samaa reittiä takaisin.

    Korppi

Siinä se taas oli, pitkästä aikaa sään suhteen havainnoinnille oivallinen päivä ja sää. Muuton suhteen ei niinkään, sillä paljon ”varmoja” lajeja jäimme kaipaamaan, kahlaajista vikloja sekä suokukkoja, petolinnut jäivät noihin kahteen kana- ja ruskosuohaukkaan, joista viimeksi mainittu vielä aivan lopussa lensi tornin yli kantaen jaloissaan kookasta vesimyyrää. Lopulliseksi lajimääräksi listasimme 67 lajia, joka oli taas aivan kohtuullinen saalis, ottaen huomioon kuluneen kevään yllättäen viilenneen säätilan. Paras osa oli toki tuo hyvien ystävien huippuseura, osin taisi joitain lajeja kuulematta pienen humoristissävyitteisen sanailun johdosta. Kiitokset taas kaikille! 

    

Kirjoittaja:

     Jorma Ahola           

"Kultaa vuolemassa"

    Patavuoren kivilouhos

Aamuun on aina hauska herätä. Lauantai postilaatikon kolahdus, kello 03:25, mutta en sentään siihen herännyt vaan hiukan aiemmin. Taivaanranta idän suunnalla alkoi jo vaaleta, eikä auringon nousuun ollut kuin kolmisen tuntia. Nousin kuitenkin ylös ja aloitin tavanomaiset aamutoimet kahvin keittoineen ja muine arkisine askareineen. Ensin kuitenkin selasin lehden ja lueskelin joitain mielenkiintoisimpia artikkeleita, kuten suvivirren ja hallituksen lapsilisäleikkauksista ynnä muusta vastaavasta. kaiken kaikkiaan lähdin hyvin heränneenä aurinkoiseen aamumaisemaan. noutamaan retkikumppaneita. Ajoin kuitenkin, koska aikaa oli, Kaapelinkulman suuntaan ja Veikko Hakulisentielle. Kääntyessäni risteyksestä läheisen hakkuuaukon laiteelta lähti kolme suurta lintua lentoon, metsokukkoja! Yksi niistä lensi aukon yli oikealle jonkin matkaa kaartavasta tiestä sivuun. Ajoin eteenpäin metsokukon kohdalle ja avasin sivuikkunan. Vaikka metsokukko oli haavassa oksien suojassa, sain siitä joitain kuvia joista linnun juuri tunnistaa. Tästä ilahtuneena jatkoin matkaa kohti Pälkäneentietä ja Sointulaa.

    Metsokukko

Kerroin noista metsoista nuorelleparille ja kysäisin kiinnostaisiko? No jo toki, olisihan se Haukansilmälle jopa elämänpinna. Siispä koko retkue auton kyytiin ja suunta takaisin Metsolaan, metsojen maille. Ja eihän niitä sitten näkynyt enää missään. Hakkuuaukiolta lähti maasta kuitenkin lintu joka lennettyään pienen matkaa koivuun, osoittautui pohjantikaksi, no olihan tämäkin jotain, sanoi Haukansilmä, tappiosta närkästyneenä. Poistuimme autolle ja Haukansilmä ei olisi Haukansilmä, ellei olisi huomannut kun hakkuuaukon takareunan männyn kätköistä lähti metsokukko lentoon ja tyypilliseen tapaan suoraviivaisesti lensi Kaapelintien suuntaan. Kiikaroimalla nähtiin, että lintu jäi jonkin matkan päähän männyn latvukseen. Siispä ajamme katsastamaan ukkoa, josko se nähtäisiin lähempää. Siellä se oli tienvarren männyn latvassa ja pääsimme katsastamaan lintua aivan kohdalle. Eihän se siinä viihtynyt kaikkien töllisteltävänä vaan otti ja heittäysi siivilleen, ja kas, toinen kukko lähti mukaan taaemmasta männystä. Siinä sai ihastunut Haukansilmä taas kerran elämänpinnan, monesko sitten lieneekään

    Pohjantikka

Matkaa jatkettiin, nyt Isonvuolteen sillan pieleen kiikaroimaan laajaa sula-aluetta. Aallokossa kellui muutamia telkkäpareja, Härkökivien suunnalla lokkeja sekä Kairan rannassa kaksi laulujoutsenta. Suuntasimme kohti Kärjenniemeä, jossa käännyimme Rantoontielle ja Haukansilmä havaitsi heti Sonnanharjun kupeessa olevalla pienellä pellolla yksinäisen kurjen. Takana tulevan kuorma-auton vuoksi pääsimme kääntymään vasta pari sataa metriä ajettuamme katsastamaan tuota koipeliinia. Kankaronpään pelloilla oli ainoastaan töyhtöhyyppiä, kiuruja, muutama kanadanhanhi, variksia, naakkoja sekä ”varislintumaisesti” lentävä korppi. Vedentaantieltä, hieman ennen Ukontien risteystä olevan hakkuuaukon kohdalla näimme seitsemän kanadanhanhen parven matkaavan Mäkeinmetsän yllä kohti itää.  Metsäkansan puoleisen pään pellolla, pienen kuusen latvassa norkoili vaalea lintu, joka määritettiin niin sanotusti pieneksi rastaaksi, sillä se pudottautui pellolle pitkän sängen suojiin ja määritys jäi siltä osin vaillinaiseksi. Metsäkansan pelloilla töyhtöhyyppiä lentämässä soidinlentoa ja ruokailemassa, lisäksi kiuruja sekä tavanomainen varislintujen joukko.

    Konhonvuolteelta Makkaranselälle

”Pakollinen” pysähdys Konhonvuolteen parkkipaikalla ja kiikarointia Makkaranselän suuntaan. Kuusi telkkäparia, kaksi kanadanhanhea ja orpo harmaalokki kaukana jään reunalla, siinä tämän kohteen saalis. Ei muuta kun jatkamaan matkaa, nyt Akaan Toijalan halki kohti Klondykea. Ajoimme Lontilantietä lumitöihin menossa olevan traktorin perässä, näin arvelimme koska lumilinko oli traktorin perässä. Tällä osuudella vain muutamia taivaalla iskevin siiveniskuin matkaavia töyhtöhyyppiä, kunnes käännyimme Suurikkalantielle. Hetikohta lekutteli meille kaikille kevään ensimmäinen tuulihaukka pellon yllä, haki pellosta saaliin ja lähti matkaamaan kohti pellonlaidetta. Parikymmentä töyhtöhyyppää ruokailemassa samaisella peltoalueella ja kauempana ruokaili kolme valkohäntäkaurista, pukki ja kaksi naarasta. Jatkoimme Kurisjärventietä Umpilammelle ja matkalla Haukansilmä taas havaitsi kaksi kurkea kauempana pellolla. Umpilampi oli kuiva, kuten olimme odottaneetkin, paikalla vain muutamia soidinlennossa olevia töyhtöhyyppiä, runsaasti kiuruja ja Siniänmäen aukoksi hakatun rinteen alla olevalla pellolla kolme metsäkaurista.

    Tuulihaukka, Suurikkala

Palasimme omia jälkiämme takaisin Käyräläntielle ja Klondyken joenvarsipeltoja tutkailemaan. Käyrälän kohdalla Lontilanjoen varren pellolla laskimme muutaman kymmenen yksilön virhemarginaalilla noin 230 harmaahanhea. Pääasiassa linnut olivat kiikarilla katsellen metsähanhia ”taikaa ja tundraa”, miten kukakin niitä haluaa tutkailla. Lisäksi paikalla oli kolme kanadanhanhea, arviolta parisataa töyhtöhyyppää, kottaraisia, variksia ja naakkoja, sekä jonkin matkaa Lontilaan päin puolensataa räkättirastasta. Harmittelimme hiukan kaukoputken puuttumista, mutta totesimme, että mitään tuskin menetimme vaikka jokunen tundrahanhi tai merihanhi jäikin määritystä vaille. Aivan tarpeeksi hyvin ne kymmenien harrastajien toimesta tulee kirjattua. Siispä jatkoimme matkaa.

   Hanhia, Käyrälä

Kiersimme Lontilan kautta Lontilantielle josta suuntasimme Mastian metsäautotielle ja Patavuoren alueelle. Tällä kertaa Patavuoren kalliolouhoksen puomi oli suljettu, niin sitten kävelimme katsastamaan josko törmäpääskyt olisivat paikalla – eivät sitten vielä olleet saapuneet vaikka haarapääskystä olikin jo rannikolla havaintoja. Louhoslampi oli jäässä ja lähtiessämme kuului korkealta kurkien ääniä, kaksi pitkäkaulaa kaarteli kaukana ja lähti lopulta kohti Käyrälän peltoja. Niitä kiikaroidessa kiikarin näkökenttään ilmaantui välillä ohilentäviä sepelkyyhkyjä sekä vanha naaras kanahaukka joka matkasi samaan suuntaan kun nuo kaksi kurkeakin. Autolle tullessa kiljui koiras mustarastas auton takana metsässä ja läheisen kuusen latvaan nousi saman lajin naaras kuvattavaksi. Ennen lähtöä vielä keskustelimme viimepäivien kaivosuutisesta. Päättelimme, että tuo Sotkamo Silverin kultakaivosvaltaus juuri täältä saattoi perustua noihin lintuharrastajien antamiin nimiin Klondyke ja Eldorado, olivat kuulleet niistä ja innostuivat, niiden kohteiden välissä Patavuoren ja Hopeavuoren seudullakin saattaisi olla kultaa!

Mustarastasnaaras, Patavuori

Hopeavuoren kautta matka jatkui sitten Eldoradon alueelle Linnasiin ja Rajaseudun pysähdyspaikalle. Täälläruokaili suuri naakkojen ja sepelkyyhkyjen parvi, joka kierteli välillä peltoalueelta toiselle. Kaukana Itkon suunnassa ruokaili taas ainakin kaksi metsäkaurista. Kottaraispari oli asettunut metsäsaarekkeeseen ja muutama kottarainen matkasi taivaalla kohti Linnasten kyläkeskusta. ”Linnastenjärven” vähillä lampareilla tapasimme vain töyhtöhyyppiä ja kaksi kulorastasta lentämässä kohti Maatialaa. Ennen kun tulimme Tarttilaan, kaarteli Santinsuon yllä korppi. Tullessamme Uittamontien ja Hämeenlinnantien (vanha 3-tie) tapasimme toisen korpin kaartelemassa Jylhänniemen suunnassa. Rauttunselällä ei näkynyt kuin muutamia lokkeja sekä jokunen varis vanhoja pilkkiavantoja tutkimassa.

    Sinisorsapari, Linnanen

Ajoimme Sääksmäen kirkon kautta ja Rääriän lammikon tuntumassa pellolla vain sepelkyyhkyjä, sekä yksinäinen närhi lentämässä pellon poikki ojapensaaseen. Ritvalassa Nietinmäen pellolla oli kaksi laulujoutsenta lepäilemässä. Haukilan peltoalueet olivat varsin hiljaisia ja pysähdyimme vasta Tykölän kartanon alueella, tulevan uuden tornipolun pysäköintipaikalla. Testautin polun Haukansilmällä ja Juhana Herttualla, eli kävelimme Tykölänjärven tornille. Täältä lintuhavainnoiksi tuli kolme laulujoutsenta, kaksi aikuista ja yksi edellisvuonna syntynyt lintu. Lisäksi kolme sinisorsakoirasta, kaksi kurkea ja muutamia variksia. Järven pohjoisranta Hiitiönlahteen oli jo jäästä vapaa ja sulassa kellui ainakin neljä telkkäparia ja muutamia isokoskeloita. Tornin takana rantametsässä seikkaili kaksi pyrstötiaista, peippoja, sini-, tali- ja hömötiaisia, käpytikka naaras, sekä pari sepelkyyhkyä, ja tietenkin mustarastas. Mustarastaita tällä retkellä olikin varsin kiitettävästi, tosin emme laskeneet nähtyjä tai kuultuja lintuja, mutta ilmeistä oli että pääosa mustarastaista oli palannut muutolta. Lähtiessä vielä yksi korppi lensi autolle tullessa ylitsemme kohti Tykölänvuorta.

    Kurki laskeutuu Tykölänjärven tornin eteen

Siinä tuo sunnuntain retki tiivistettynä ja osin varsin pelkistettynäkin, sillä kaiken kaikkiaan tapahtumia ja sattumuksia oli kyllä runsaammin, mutta tuossa nyt pääkohdat. Haukansilmälle ja Juhana Herttualle kaunis kiitos taas hauskasta ja miellyttävästä matkaseurasta. Lopuksi vielä muutama tarkennus: Klondyke = Akaa Käyrälä, Eldorado = Valkeakoski Linnanen.

    Matkareitti, merkitty vihreällä, matkasuunta punaiset nuolet > Lähtö Sointulasta

   

Kirjoittaja:

     Jorma Ahola