Tornien taisto - Tykölänjärvi 3.5.2014

    Silkkiuikku

Herätys kello 03:26, parempi puolisko kysyi laitoitko kellon soimaan. No toki! poistin sitten soittohälytyksen ja aloitin aamutoimet. Kaiken kattavan aamupalan ja evästyksen sekä pukeutumisen jälkeen oli turvallinen hiki päällä lähtiessäni ulos. Pakkasta lienee ollut asteen tai parin verran, mutta ei vielä autotallille kävellessä päässyt kylmä yllättämään koska kerrospukeutuminen oli lähes ylimitoitettua.

Matkalla Tykölään ensimmäinen lintuhavainto oli Korkeakankaan aukealla ylitse lentävä lehtokurppa ja hetken päästä nisäkkäistä rusakko, joka loikki hetken aikaa auton edessä kunnes oivalsi poiketa tien sivuun. Pälkäneen tielle tullessa odotin risteyksessä kun pieni punainen henkilöauto ehti alta pois ja lähdin seuraamaan sen vanavedessä. Vauhti oli sellaista kun vain ralliohjuksella saattaisi olla, mutta kuten arvata saattoi, auto kääntyi Tykölän lintutornin parkkipaikalle ja ohjaajan paikalta nousi tuttu kuski riisuen rallisormikkaita käsistään.

Tästä sitten lintutornille yhteisenä kulkueena ja tornilla olimme lähes kuusi minuuttia etuajassa. Paikalla olivat HPI, JuLe, Haukansilmä ja yllekirjoittanut, sekä tovin kuluttua EJu kysymässä josko myöhästyi lähdöstä. Ei sentään, sillä tasan kello viisi etsimme sitä vuosittain ensimmäiseksi kirjattua laulujoutsenta, mutta jouduimme tyytymään aivan toiseen lajiin, silkkiuikkuun.

    Tykölänjärvi

Oli viileää, järvellä usvaa niin että selkäalueelle ei ollut näkyvyyttä lainkaan. Täysin tyyntä, järven pinta kuin peili, sekä äänimaailma täynnä lintujen ääniä kaikkialla. Vesialueella silkkiuikkujen korrausta, nokikanojen ”hakkausta”, naurulokkien metelöintiä niiden kärhämöidessä keskenään ja kiusatessa vedessä uivia sorsalintuja sekä nokikanoja. Kaukaa Hiitiönlahden suunnalta kuului kaulushaikaran viiden puhallussarjan matala basso. Selkä-, kala- ja harmaalokit kiertelivät rantasaraikkojen tuntumassa ja aivan yllättäen yli lensi yksinäinen teerikukko, ensimmäinen näköhavainto kyseisestä otuksesta näiden tornivuosien ajalla. Sepelkyyhkyjen ”vaellus” metsistä järven yli pelloille alkoi jo ennen auringon nousua ja räkättirastaat seurasivat esimerkkiä jonkin aikaa myöhemmin.

    Teeri

Tornin takamaastossa lauloivat rastaat, punarinta, pajulintu, tiltaltti ja useat muut metsälinnut. Rautiainen lensi ”helisten” yli, punatulkun vihellys osui sointuvasti vihervarpusen äänien lomaan. Kymmenet linnut antoivat kuulua itsestään, tali- ja sinitiainen, peippo, keltasirkku, viherpeippo, tiltaltti, harmaapäätikka ja korkealla taivaalla ”mäkätti” taivaanvuohi. Ensimmäisen tunnin aikana, ehdittiin pääosin kirjata lajeja listalle ja odotella usvan hälvenemistä juuri nousseen auringon valaisemalta järvialueelta. Ensimmäisen tunnin lajimäärä nousi 42 lajiin, joka oli reilusti yli puolet koko kahdeksan tunnin havaintoajasta. Laulujoutsen olikin sitten vasta 33 laji ja jäi näin ollen kauaksi jälkeen aikaisempien vuosien ykköstilasta. Pohjoisen kaunis pesimälintu uivelo oli vielä paikalla usean yksilön voimin, kaksi koirasta ja kuusi naarasta, joista kaksi paria kävi vielä esittämässä soidintaan aivan tornin edustalla.

    Uivelot

Toisen tunnin aloitti hömötiainen saapumalla takamaaston talviselle ruokintapaikalle. Sumu alkoi vähitellen hälvetä ja ensimmäinen kalatiira ilmaantui kalastelemaan rantaveteen. Jossain Hiitiönlahden suunnalla aloitti ääntelyn ”outo” lintu, jolloin epäilin että joku koetti käynnistää vanhaa Zetor 25 traktoria. Jonkin ajan kuluttua äänen aiheuttaja selvisi kun kanadanhanhet aloittivat normaalin honkotuksensa ja lopulta kanukkipariskunta lensi järven yli jonnekin järven länsirannalle. Hetki sen jälkeen yli lensi muutama pikkukäpylintu, joita emme olleet edes osanneet odottaa näkevämme koko havainnoinnin aikana. Takamaastossa aloitti myös käenpiika jatkuvan kimityksensä ja metsäkirvinen oman ääntelynsä. Ilma alkoi sen verran lämmetä että myös pajusirkut alkoivat edestakaisen kirmaamisensa saraikon yllä ruovikkojen ja pajupensaiden välillä. Samoin heräsivät pikkulokit, joita alkoi hiljakseen ilmaantua kiertelemään järven rantamille.

    Kanadanhanhet

Kolmas tunti ja nyt lajilistalle tuli lisää vain kolme lajia. Rantasipi keikutteli pyrstöään itärannan mökkilaiturilla. Niittykirvisen lentoääni tornin yllä ja myöhemmin niitä lensi tornin edustalla pudoten saraikon kätköihin. Yllätys oli kun pikkukuovin lentoääni kuului järven lounaisrannan peltoalueelta. Aurinko alkoi jo hiukan lämmittää varsinkin lounaisrannan ranta-aluetta sillä neljännellä tunnilla saimme kaukoputkien näkökenttään kolme pääskylajia haara-, räystäs- ja törmäpääskyn. Pääskyparvi kierteli saarten rantamilla ja lämmitteli rantakoivuissa auringon lämmössä. Seuraavan tunnin lajimäärä oli sama kuin kahden edellisen, kolme lajia. Närhi lepatteli järven pohjoispäässä kohti Pykälänvuoren rinnemaata ja kirjosieppo varoitteli tornin lähellä. Kolmantena lajina kaukana Yltiön suunnalla varis kiusasi kanahaukkaa, joka jonkin ajan kuluttua lensi saalistuslennolle kohti Viranmaata.

    Haarapääskyt

Kuudes tunti olikin sitten uusien lajien osalta heikoin, tosin se toi mukavan lajin listalle, mustavaris lensi järven yli kohti luodetta. koko ajan kuitenkin tapahtui, laulujoutsen hääti järveltä pois ylimääräisen laulujoutsenparin. Yksi henkilö näki pariin kertaan ruskosuohaukan tekevän reviirillään pienen kaarroksen ja katoavan taas kasvuston suojaan, ei siis siitä vielä uutta lajia. Kottarainen oli myös yksittäisen havainnoijan näköpiirissä, mutta muilta lintu jäi näkemättä. Kaksi kurkea kierteli järven yllä, mutta totesi alueen ”miehitetyksi” lajikumppaneilla ja jatkoivat sitten matkaa toisaalle.

    Kurjet

Seuraava tunti toi sitten paikalle työstä saapuvan Maken ja joitain uusia lajeja. Ensin Mallasselän puolelta järvelle saapui merilokki ja samaan aikaan kaunis auringossa osin oranssinhohtoinen naaras ruskosuohaukka lensi Isosaaren suunnalta lentäen matalalla järven yli, jatkaen matkaa rantapeltojen suuntaan. Yksinäinen kurki lensi korkealla kohti luodetta ja länsirannan suunnalla kaukoputken näkökenttään ilmaantui rantapeltojen yllä laululennossa oleva kiuru. Tornin edustalle laskeutui naaraspukuinen sorsalintu, joka osoittautui heinätaviksi. Lintu oli sen oloinen kuin olisi ollut tulossa pesälleen, mutta lensi sitten hiukan kauemmaksi ja hävisi näkyvistä.

    Ruskosuohaukka

Viimeiseltä tunnilta emme enää odottaneet kummempia, paitsi koko aamupäivän odottamaamme sääkseä, joka ei sitten lopulta paikalle ilmaantunut. Koillisrannalta sentään lähes kymmenen punasotkan joukosta löytyi yksinäinen koiras tukkasotka uimassa aivan kaislikon tuntumassa. Edellispäivän isokoskelot olivat poissa, mutta yllättäen vielä yksi koiras lensi järvelle ja laskeutui Isosaaren edustalle, kuin näytteeksi siitä suuresta koskelojoukosta joka järvellä oli kalastellut koko kevään jäiden lähdöstä alkaen. Loppu viimeksi saimme vielä kuusi minuuttia ennen havaintojakson loppua listalle korpin. Musta lintu lensi Yltiön suunnalta järven pohjoispäähän, palaten hetken kuluttua samaa reittiä takaisin.

    Korppi

Siinä se taas oli, pitkästä aikaa sään suhteen havainnoinnille oivallinen päivä ja sää. Muuton suhteen ei niinkään, sillä paljon ”varmoja” lajeja jäimme kaipaamaan, kahlaajista vikloja sekä suokukkoja, petolinnut jäivät noihin kahteen kana- ja ruskosuohaukkaan, joista viimeksi mainittu vielä aivan lopussa lensi tornin yli kantaen jaloissaan kookasta vesimyyrää. Lopulliseksi lajimääräksi listasimme 67 lajia, joka oli taas aivan kohtuullinen saalis, ottaen huomioon kuluneen kevään yllättäen viilenneen säätilan. Paras osa oli toki tuo hyvien ystävien huippuseura, osin taisi joitain lajeja kuulematta pienen humoristissävyitteisen sanailun johdosta. Kiitokset taas kaikille! 

    

Kirjoittaja:

     Jorma Ahola