Tämä on yksi niistä monista tervaleppäkorvista joita
Vanajanselän puolella varsinkin on riittämiin. Näistä ei liiemmälti ole
alueellamme tehty linnustoselvityksiä vaikka ne ovat selkeärajaisia ja siksi
helposti hallittavissa. Kuten nimikin kertoo, on tervaleppä valtapuu ja antaa alueelle
omaleimaisen ilmeen. Pitkiä kaunisrunkoisia puita, jotka kurottavat ylöspäin
suorina ja hoikkina, kuin haluaisivat yhä vain korkeammalle. Alikasvustona
alueella on tuomea, harmaaleppää ja pensaskerroksena pohjanpunaherukkaa ja
sillä täällä mustaherukkaa. Pajuja ei juuri alueelta löydy muuta kuin aivan
reuna-alueilta pellon puolelta ja rantavyöhykkeeltä. Sitä vastoin koralli- eli
idänpensaskanukan kasvustot ovat levinneet punaisena vyöhykkeenä varsinkin
näihin Sääksmäen tervaleppäkorpiin.
Mustarastaan laulu kuului voimakkaana korpialueen maastossa
Puoli kilometriä pituutta ja kaksisataa metriä leveyttä,
josko sen muutamassa tunnissa kävelee tarkasti ”seuloen” läpi. Alku näyttää
lupaavalta varsinkin lintujen osalta musta- ja punakylkirastaan laulu soi
voimakkaana eri puolilla korpialuetta. Kulkeminen sitä vastoin on varsin ”haasteellista”
kuten nykyisin kuuluu sanoa kun alkaa jokin asia vaikeutua. Routa on jo sulanut
ja paikoin puiden välit ovat pelkkää liejukkoa ja kulkeminen on suunniteltava sen
mukaan missä maa on kohollaan ja kaatuneita puunrunkoja joita voi käyttää
kulkua helpottamaan. Peippo koiraat liehittelevät naaraita, joilla ei ainakaan
vielä tunnu olevan halua minkäänlaiseen kanssakäymiseen innokkaiden kosijoiden
kanssa.
Käpytikka lensi rummuttamaan tervalepän kylkeen
Kiertelen puulta toiselle ja kun huomio kiinnittyy hiukankin
kauemmas, on edessä hetkittäin saappaan vajoaminen turhan syvään ja menee aina
hetki kun saa taas lujaa maata jalkojen alle. Palokärki on talven aikana käynyt
säännöllisesti takomassa kuolleiden tervaleppien runkoja koska niiden kyljet
loistavat jo kauas valkoisina ja juurella on runsain mitoin tuoretta
puunsilppua. Olen kulkenut aluetta rannasta pellolle ja taas pellolta rantaan,
suuntaansa aina noin kaksisataa metriä. Näin ”kammaten” kuljen aluetta ja
tarkistan kaikki leppäpökkelöt ja puut joiden juurilla on puun lastua. Kanukkakasvustoa
on tiheämmässä alueen keskellä sen länsipuoliskolla ja paikoin sen läpi
kulkeminen on suorastaan pirullista, nyt olisi viidakkoveitsi tarpeen.
Punarinnan laulu helisee voimakkaana kaikkialla
Toisen kerran tullessani pellon puoleiseen reunaan rähisee
edessäni käpytikka ja lentää hetken kuluttua ohitseni ja kohta se rummuttaa
tyypillisen lyhyen rummutussarjan. Se rummuttaa vielä kun kuljen sen ohi
kauempaa rantaa kohti mennessäni. Punarintoja tulee vastaan harvakseltaan,
laulajia kyllä riittää ja muutaman kerran kaatuneen lepän oksistossa liikkuva
punarinta erehdyttää luulemaan sitä peukaloiseksi. Varikset melskaavat
kauempana rannan puolella aivan kuin siellä olisi jokin peto, pöllö? Saattaisi
olla kanahaukkakin koska lintujen korraus on sen verran voimakasta, että mikään
pikkuotus se ei liene. Vähitellen mekastus siirtyy kauemmaksi kunnes lopulta
lakkaa kokonaan. Ja sitten saan itse pelästyä kun edestäni lähtee lehtokurppa. Neljä
munaa kuolleiden lehtien, ja maahan painuneiden saniaisten ympäröimänä eikä
mitään sen kummempia pehmikkeitä. Munien väritys ei juuri kuivuneista lehdistä
eroa. Tämä on toinen vuosien mittaan huhtikuussa löytämäni lehtokurpan munapesä.
Kerran olen rengastanut jo maastoon lähteneen poikueen 23.5., joten pesintä on
lehtokurpalle varsin tyypilliseen aikaan.
Lehtokurpan pesään ei juuri pesäaineksia kerätä
Jatkoin matkaa taiteillen puiden juurakoiden, saniaismättäiden
ja liejukkojen mosaiikissa. Lopulta olin alueen toisessa päässä, jossa alkoivat
kesämökkien pihapiirit. Rantaluhdan suunnalla kuului taas varisten mekastus,
nyt näin kuinka ne härnäsivät ruskosuohaukkaa, joka laiskasti väistellen lähti
lentämään järven selän suuntaan. Kaksi rautiaista kiersi näreikössä, ajaen
toisiaan takaa ja ilmeisesti alueen toinen käpytikka koputteli korkealla
tervalepässä lähtiessäni palaamaan takaisin korpialueen toiseen päähän. Yllättävää
kyllä tännekin oli ranta-alueelle saatu kuljetettua puolenkymmentä
parinkymmenen litran kanisteria herukkapensaan suojiin ja hetken päästä maastoon
”kätkettynä” kuusi sinistä muovitynnyriä. Samalla kaukaa järveltä kuului
laulujoutsenten töräyttely ja sieltä joutsenpariskunta lensi rannan tuntumaan
muodostuneeseen laajaan sulaan, aivan ruovikon tuntumaan.
Peukaloinen kulkee kuin hiiri risukossa, pyrstö terhakasti pystyssä
Jatkaessani matkaa lauloi edessäni peukaloinen ja sain sen
lopulta kiikarin näkökenttään kun se pyrstö pystyssä kulki rantarisukossa,
pysähtyen välillä laulamaan voimakasta säettään. Matkalla olin löytänyt kaksi
uutta variksenpesää ja kun edestäni lähti kaksi sepelkyyhkyä tuli mieleeni,
että ei taida niiden pesintä onnistua, mikäli tervalepän oksistoon pesän
tekevät. Vielä viimeisenä kun olin jo lähestulkoon tervaleppäkorven reunassa,
innostui laulurastas laulamaan ja aivan pellon reunassa korkealla tervalepässä
piipitti käenpiika. Siinä se sitten oli kolmen ja puolen tunnin tarpominen tervalepikön
liejussa ja allikoissa, sekä kanukkakasvuston ”viidakossa” saa nähdä ehtiikö
muilta kiireiltä alueen pesimälinnustoa laskemaan.
Valkoselkätikan päivyri
