Retki 25.5.2013

Olen usein kirjoittanut ystävien kanssa retkeillessä ns. retkikertomuksen, jonka lähetän yleensä mukana olleille. Ohessa tällainen näytteeksi tämän 25.5.2013 aamupäivän retkestä. Yleensä ne ovat pitempiä ja sisällytän niihin erilaisia detaljeja. Tietoja eri paikkojen tai asioiden historiasta, mutta tällä kertaa kirjoitelma jää hieman vajaaksi siinä suhteessa.

    Phragmitespikkulepinkäinen Rapolanlahdella

Haukansilmä, herttua ja erakko luonto- ja kuvausretkellä

Edellispäivän sateentihruinen sää oli yön aikana muuttunut täysin vastakkaiseksi. Aurinko nousi jo ennen viittä sinisenä hohtavalle pilvettömälle taivaalle. Lievä tuulenhenki enteili iltapäiväksi jo kunnollista puhuria, mutta maastoon lähtiessä tuuli oli vielä heikko ja lämpöasteita lähestulkoon kymmenen.

    Haukansilmä ja Juhana herttua kurvasivat pienellä punaisella parkkipaikalle sovittuun aikaan ja matka maakuntaan alkoi. Suuntasimme ensiksi Sääksmäen kirkon suuntaan, jossa tällä kertaa olivat viimepäivinä tulleet siivekkäät. Kirkon kautta Voipaalan alla kulkevalle Rapolankujalle ajaessamme hautausmaan kiviaidan kolosta lähti västäräkki. Viitakerttunen Voipaalan alapuolella lauloi laiskanlaisesti ja syy selvisi hetimiten. Naaras oli myös saapunut paikalla ja nyt ei ollut aikaa juurikaan laverteluun, kosintamenot veivät pääosan ajasta. Tätä ihmetellessä kolmen ääneti lentävän laulujoutsenen ryhmä matkasi kohti Viidennumeroa.

    Viitakerttunen

   

  Voipaalan puistossa lauloi lehtokerttu, mutta aiempina päivinä paikalla ollut satakieli oli nyt vaiti. Tosin oli mahdollista, että se oli muuttanut lähemmäs tunnettua säveltäjää, aivan takapihalle. Sillä se ”Sääksmäkitalon” tuntumassa paukutti kastanjetteja varsin kuuluvasti. Ylempänä Voipaalan puistossa muiden peipon, pajulinnun vihervarpusten äänten takaa kuului muutaman kerran mustapääkertun huilumainen säe. Kolopökkelön liepeillä mekastivat naakat.

    Siirryimme tämän jälkeen Rapolan pihapiiriin, jossa tuttu mies kiikaroi tammen latvassa laulavaa viitakerttusta. Jäimme hetkeksi juttusille ja kuuntelimme edellä mainitun lisäksi läheisyydessä reippaasti musisoivaa satakieltä. Pajulinnun haikea säe taustalla kilpaili laulurastaan tarinoinnin kanssa ja sekaan sirahteli harmaasieppo. Jostain Rapolan päärakennuksen kulmalta kuului hernekertun säksätys sekä mustarastaan varoitteleva kotkotus.

    Rapolanlahdelle ajaessamme rinnelaitumen kuusen latvassa suki höyheniään kottarainen. Lahdella korrasivat silkkiuikut, koiras pikkulepinkäinen kierteli ruovikossa ja ruokokerttuset pitivät laululentokonserttia. Lopulta mustanaamarinen lepinkäinen kuitenkin lensi tien yli harjurinteen puolelle, muutaman pajusirkun ”pyynnöstä”. Kävimme katsastamassa pikkutikan kolopuun ja muutenkin rantalehtoon tutustumassa. Kirjosieppo lauloi kilpaa peipon ja pajulinnun kanssa ja kaukaa Saunalahden tervaleppäkorvesta kantautui mustapääkertun laulu. Rapolanlahdella oli varsin hiljaista, vain muutama kalatiira ja yksinäinen naurulokki kaukana lahden perukassa.

    Ruokokerttunen

   

  Ajoimme tuloreittiä takaisinpäin, kevätmielisiä rusakoita häiriten. Rauhalan koulun edustalla, monivuotisella reviirillä lauloi viitakerttunen. Jossain Häkärlän, Pohjan suunnalla vihelsi punavarpunen ja koulun takana rinnemaalla laulurastas toisteli säkeitään. Kelhin luona ei tällä kertaa kerttusta kuulunut, kuten usein aiempina vuosina. Pappilan risteyksen kohdalla rantalehdossa satakieli ja toinen lähellä Kruutilantien risteystä. Kruutilantien varressa viitakerttunen, varsin innokkaana laulamassa, vaikka silläkin totesimme olevan jo naaraan paikalla. Täällä lauloi Pappilanlahden rantalehdon kolmas satakieli ja tienvarren sähköpylväässä pesi taas tänäkin vuonna pikkuvarpunen.

    Viidennumerolla ja Rauttunselällä ei näkynyt mitään yllättävää silkkiuikut ja lokit pitivät huolen järvimaiseman elävöittämisestä. Matkalla räkättirastaat ”töyköttivät”, varsinkin yksinäinen lintu kuusen latvuksessa. Visavuoren risteyksen jälkeen tienvarren koivussa olevalle pöntölle lensi kottarainen ja Sillantaan suuntaan järvelle oli autiota. Päivölän tien varressa pysähdyimme ennen notkelmaa ja tutkailimme hetken hyönteisiä. Kevään, tai kesän ensimmäinen karttaperhonen osui nyt kohdalle ja muutama isolampikorento kierteli alueella. Lanttuperhosia, kukkakärpäsiä ja yksi marjalude. Lintuhavainnoista voi mainita Haukansilmän havaitsema ”pieni hiljainen lintu”, josta kysyttäessä totesi, että kun se ei ”puhunut mitään.”

    Päivölän mäen jälkeen ainoastaan naakkoja sekä yksi pensastasku, koiras istui sähköpaimenkepin päässä kuvattavana. Tarttilan paikkeilla taas naakkoja sekä tiellä västäräkki, joka osoittautui keltavästäräkkimäärityksen jälkeen viherpeipoksi. Eldoradoon tultaessa tien vasemmalla puolen lekutteli tuulihaukka, joka pudottautui maahan saakka, mutta lähti jatkamaan ilman saalista. Ennen Linnasten kylää ruokaili pellolla kaksi kurkea. Kunnan rajan tuntumassa, rajan molemmin puolin Kalvolan puolella 18 laulujoutsenta ja Valkeakosken puolella niitä oli yksitoista. Viimemainittujen parissa ruokaili koiras haapana. Rajalla olevissa pöntöissä oli kottaraisilla ruokittavana poikaset ja kaukana Itkon suunnalla ruokaili viisi kurkea. Kiuruja sekä töyhtöhyyppiä lensi ja ruokaili siellä täällä pelloilla, Hopeavuoren tien varressa ruokaili kuovi.

    Laulujoutsenet

    Radanvarsitiellä seurasimme kahden auroraperhosen matkantekoa, mutta linnuista havaittiin vain muutama naakka lennossa, lokkeja kaukana pellolla ja yksi varis ratavartijana radanvarren sähkölangalla. Koiras pikkulepinkäinen pasteerasi ojanvarren pajukossa ja kiurupari katosi siististi kylvetyn pellon mullokselle Valtakunnankujan varressa. Oikaisimme Santintien kautta Linnasten kylään ja Munteentielle. Tällä matkalla ei muuta mielenkiintoista ollut kuin parittelevat töyhtöhyypät, jotka suorittivat toimenpiteen nopeasti sen suuremmin nautiskelematta. Munteentien suoralla vain yksi kiuru lähti tien varresta lentoon.

    Lahisten puolella ei myöskään lintuja juuri näkynyt, tutkailimme sitten lähinnä perhosia, auroraperhonen tien varressa ja muutamia paatsamasinisiipiä sekä jokunen neitoperhonen. 130-tien varressa Kantalantien risteyksen tuntumassa koputteli palokärki sähköpylvästä. Loppumatkan ajoimme Huittulan kautta Hiistiön lehdon kohdalle, josta kirjasimme laulavan mustapääkertun. Tämän jälkeen Huittulan kylän läpi Annanmäkeen ja matkalla lintuhavainnot olivat kuovi, muutama varis ja sepelkyyhky. Kaapelinkulman jälkeen sai jo hyvällä omallatunnolla laittaa kameran laukkuun, ilman pelkoa siitä että vastaan olisi tullut vaikka isohaarahaukka.

Kirjoittaja:

     Jorma Ahola