"Päättymätön, suora tie, usvasta se usvaan vie..." (Yrjö Jylhä)
Aloitimme kuten useimpina aiempinakin vuosina, kello
17:00 kaarsin Sointulassa pysäköintipaikalle Classillisen soidessa
autoradiossa. Juhan tullessa paikalle oli kello jo muutaman minuutin yli
aloitusajankohdan joten pääsimme kurkistamaan paikallista maastoa lähempää. Ei
siksikään, että olisi ollut mitenkään kiire, mutta odottelimme vielä
haukansilmää, joka oli tiimimme kolmas jäsen. Kaiken lisäksi takapihan varpuset
olivat niitä jo harvinaistuvia lintulajeja. Niiden etsimiseen pikkuvarpusten
joukosta menee usein nykyisin tuskallisen kauan. Varpuset löytyivät sekä
räkättirastas, varis, västäräkki sekä peippo.
Palasimme pysäköintiruutuun kun Haukansilmä oli
saapunut paikalle ja lähdimme liikkeelle kohti huimia seikkailuja. Ajateltu
ensimmäinen pysäkki oli Leppälän uimaranta ja pyykkilaituri. Harmaasieppo oli
vastaanotto komiteassa ensimmäisenä. Mallasselän puolella souteli kaksi kuikkaa,
silkkiuikkuja sekä harmaalokkeja. Lähtiessämme vielä jatkamaan matkaa koivujen
latvuksessa keikkui oksistossa sinitiainen. Odotimme hiukan enemmän seuraavalta
siirtymätaipaleelta ja saimme sitten vain hiukan ennen Mälkiäistä tien yli
lentävän närhen. Kun ajatellaan matkaa Leppälästä Mälkiäisiin, luulisi tuolla
matkalla näkyvän lintuja vaikka kuinka, mutta eipä vain. Aiempina syksyinä
Haukilan peltoalueiden lintupaljous oli muuttunut pelkäksi sänkipelloksi ilman
minkään sortin siivekästä, sudenkorentoja lukuun ottamatta.
Sinitiainen
Mälkiäisissä heti Kariniementielle käännyttyämme
pysähdyimme tuokioksi viherpeippoparvea tutkailemaan. Nyt vasta naakat
ilmaantuivat listalle mukaan, samoin keltasirkku, käpytikka ja pikkuvarpunen. Kariniemen
rannasta löytyi vain lokkeja, kalalokki uudeksi lajiksi. Silkkiuikkuja seilasi
selkävedellä purje- ja kalastajaveneen ohessa. Poistuessamme paikalta lensi
tien yli kaksi mustarastasta ja joitain ”pienempiä tirppoja”. Mäkiniityntieltä
odotimme pyytä, mutta saimme vain valkohäntäkauriin näkyviin kaksoisvasoineen.
Taposentiellä lensi edellämme kaksi kivitaskua ja Taposen tilan kohdalla
pellolta nousi lentoon lähes sadan yksilön sepelkyyhkyparvi. Koivukujan kautta
käännyimme metsäautotielle jonka varressa yhytimme räkätti- ja punakylkirastaiden
sekaparven. Limojärven metsäautotiellä sitten lopulta pyrähti kaksi pyytä
edestämme lentoon ja hakkuun laiteen tukkipinolta varmistimme lopulta nuoren
punarinnan. Olihan noita lentänyt useitakin edestämme, mutta kuten olimme
päättäneet, ”vilahduksista ei oteta”. Hömötiainen jankkasi kutsuääntään tienvarren
koivuvesaikossa.
Valkohäntäkauris
Seuraava pysähdys oli sitten Lapinkankaan kota ja
siitä suunnistimme Ritvalan kautta Vatasten tielle Haukansilmän hartaasta
toiveesta johtuen. Vatastentien peltoalueelta Laarikkaalta löytyi muutamia
töyhtöhyyppiä ja västäräkkiparven ainokainen keltavästäräkki. Aurinko alkoi
olla jo lähellä taivaanrantaa ja siksipä päädyimme ajamaan vanhan kolmostien
kautta Kalatonlahdelle vielä ennen yöpuulle siirtymistä. Kävellessämme kohti
maisemointialuetta näimme jo kaukaa kivikasan päällä auringon viime säteissä
kauniin aikuisen kanahaukkakoiraan. Ruohostosta nousi lentoon kiuru ja altailta
yksinäinen tavi. Tavin lähdettyä lähti rantapuustosta ampuhaukka kauniisti
kaartaen Varsanhännän rantatien uralle, mutta tämäkin oli vain yhden näkemä, ja
jäi siksikin pois listalta. Haukansilmän tarkan katseen ansiosta pääsimme
katsomaan Säkkisaaren edustalla aivan veden pinnassa lentävää harmaahaikaraa.
Illan päätteeksi vielä kelokivun latvasta lähti tuulihaukka lentoon. Siinä tuo
perjantai-iltapäivän saldo sitten olikin, 47 kilometrin taival suoritettuna ja
pääsimme nukkumaan.
Lauantaiaamu aloitettiin seitsemältä, sillä
herrasmiesmäisesti aloittamalla pääsimme mukavasti taas rallifiilikseen. Sumu
teki siitä, kuten nykyisin tavataan joka paikassa hokea, varsin haasteellisen.
Ajoimme suoraan Mahlianmaalle ”Avilonin kaatopaikalle”. Joko porukkamme ote oli
herpaantunut, mutta saaliiksi jäi ainoastaan puolenkymmenen sinisorsan porukka
kaatopaikan lampareessa. Autolle palatessa tapasimme ’No Nameksen’ kaksikon ja
toivottavasti heillä oli onnea tuon hiljaisen kaatopaikan komppaamisessa. Me
sitä vastoin päädyimme Harjunkallion metsäautotielle. Tämä rasti antoi kolme
uutta lajia pajulinnut, talitiaisen ja hippiäisen. Tosin Juha pysäytti auton
kun oli avoimesta ikkunasta kuulevinaan peukaloisen rätinää. Jäi kuitenkin
meiltä muilta kuulematta ja jatkoimme, sitten kun olimme saaneet houkuteltua
Haukansilmän autoon, metsäautotien kääntöpaikalle. Aikeemme oli pysähtyä
kääntöpaikalla kuuntelemaan, mutta emme sitten näin tehneet sillä auton
ikkunoihin pörräsi kymmenittäin hirvikärpäsiä ja ajoimme hiukan eteenpäin.
Viidennumeron ruuhkan läpi pujottelimme lopulta Uittamontien
kautta Kuurilantietä Linnasiin. Linnasissa kahdeksan kesykyyhkyä ja peltoalueen
sähkölangalla istui sumun pehmentämä kaukoputkinäkymä, lyyrapyrstöinen
teerikoiras. Hopeavuorentietä suuntasimme kohti Patavuoren kivilouhosta. Tosin
tiesimme törmäpääskyjen jo jättäneen alueen, mutta metsäautotien
suorakulmamutkan jälkeisellä hakkuulla istui männyn alaoksalla varpushaukka, joka heti auton pysähdyttyä lensi hakkuun yli metsän suojiin. Kivilouhoksen
jälkeen Pikku-Patavuoren kohdalla ylitti tien punatulkkupari ja hetki sen
jälkeen tienvarressa pyrähteli tiaisparvi. Töyhtötiainen oli tuon pysähdyksen
ainut uusi laji.
Varpushaukka
Seuraava kohde olikin sitten tuo kuuluisa
Metsä-Paavolantien silta, jonka ali hiljaa virtaa Lontilanjoki. Kurkia,
töyhtöhyyppiä, kanadanhanhia, laulujoutsenia, suokukkoja, kottaraisia sekä
kolme muutolla olevaa mustavikloa. Toki siellä muutakin lajistoa oli, mutta
aika lailla sellaisia jotka olimme jo listalle saaneet.
Metsähanhet
Umpilammin peltotien
varrella oli sitten pensastaskuja enemmänkin ja karja-aitauksen rypykuopassa kymmenen
yksilön metsähanhiparvi tarkkaili valppaana ympäristöä. Kurkia oli lähemmäs
viisikymmentä, puolenkymmentä laulujoutsenta, tuulihaukka saalisteli Umpilammin
yllä ja Siniänmäen läheiselle pellolle laskeutui kolmisenkymmentä
kanadanhanhea. Matkalla Toijalaan syömään Haukansilmä totesi Kurisjärventietä
ajaessamme tien varrella nähneensä jonkun valkoisen istuvan sähkölangalla. ”Näytti
ihan isolepinkäiseltä!” Ei kun käännös takaisin, ja siinä se oli isolepinkäinen
tyynesti tarkkailemassa peltomaata.
Isolepinkäinen
Seuraavana olikin ruokailutauko Akaan Toijalassa. Ruokailun
jälkeen suuntasimme Jumusen rantaa, jossa uimarannan laiturilta haravoimme
järvialueen, ainoana uutena lajina kolme isokoskeloa. Enemmänkin niitä
kaukorannoilla oli lepäilemässä, mutta yhteen lajiin tämä kohde jäi. Sen
jälkeen päätimme ajaa Konhoon, jossa ei uusia lajeja matkaan kertynyt. Kaukana
saaren rantakivellä harmaahaikara ja kaksi kuikkaa lensi ylitse Konhonselän
suuntaan. Vedentaan alue ja Kankaronpään peltolakeus oli yhtäkaikki hiljaisia
linnuista. Vasta uudemman kerran käydessämme Mahlianmaan kaatopaikalla saimme
muutaman uuden lajin. Nyt ei ollut sumusta haittaa, mutta vain rautiaisen ja
metsäkirvisen saimme uusina lajeina tältä alueelta.
Hernekerttu
Saarioisjärvelle suuntasimme sitten suurin
odotuksin, mutta iltapäivän siesta piti linnut paikoillaan. Haapana, telkkä,
nokikana ja ruokokerttunen, olivat ainoat uudet lajit rallilistaamme ja
päädyimmekin sitten ajamaan Tykölänjärvelle. Ajoimme Huittulasta
Vatastentielle, jossa saimme haarapääskyn ja samalla seurata nuoren kanahaukan
epäonnista saalistusta. Peto koetti iskeä ylhäältä lokkiparvesta saaliin, mutta
kalalokki oli sen mielestä hieman liian kookas. Lintu jarrutti kesken iskun ja
kaarsi häpeällisesti pois, lentäen Pitkästenmäen metsään. Matkalla
Tykölänjärven tornille Haukansilmä huomasi taivaalla kaartelevan nuolihaukan ja
viimeinen uusi laji tuon jälkeen oli järven rantapensaissa liikkuva pajusirkku.
Odotettuja sääkseä ja ruskosuohaukkaa ei lopultakaan tunnin odotuksesta huolimatta
näkynyt. Päädyimmekin siihen, että meitä oli petetty ja poistuimme. Autolle
tullessamme kello olikin sitten jo 17:00 ja ralli oli osaltamme päättynyt. Lajeja
66 joukkueellamme, kilometrejä hiukan yli 170, joka kuten aina on liikaa. Joka
tapauksessa hauskaa oli, maailmaa parannettiin lintuhavainnoinnin ohessa,
vaikka ei se siitä tainnut miksikään muuttua. Kiitos kuitenkin Juha ja Pirjo.
Tykölänjärven laulujoutsenet
(7.9.2014 JVU)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti