Kangasala, Kuohenmaa Kivivuori 1.5.2013

                               Vanha korpin pesäpuu

Siinä se oli, mänty jonka juurella olen lähestulkoon joka vapunpäivän aikaan vuosittain käynyt aina 1970-luvun puolivälistä saakka. Sen jälkeen kun korppipari pesän jätti heitteille se on päässyt pahemman kerran rapistumaan. Lupaan mielessäni joka kerta täällä käydessäni, että ”tulevana kesänä tulen paikalle ja rakennan puuhun kunnollisen tekopesän joka kestää ainakin sen aikaa kun täällä jaksan käydä.” Aina se on jäänyt, mutta ehkä tänä kesänä? Joka tapauksessa täällä sitä taas ollaan.

Palataan kuitenkin aamuun. Lähdön piti tapahtua viimeistään kello 07:00, mutta pyöräremontin vuoksi lähtö viivästyi. Kahdeksalta sitten pääsin matkaan. Kaupunki oli hiljainen, ilmeisesti vapun aatto oli kuten aina aikaisemminkin saanut väsytettyä ihmiset – kaupunki nukkui. Linnut sentään olivat äänessä, varsinkin nyt kun aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen huomattavampi havainto tapahtui Teollisuustien risteyksessä. Korkealta taivaalta kuului yksinäisen kurjen valittava huuto. Lintu lensi kohti luodetta, vastatuuleen surkealla äänellä huutaen. Mieleeni tuli 28.4. Tykölänjärvellä Pykälänvuoren suunnalla jäällä seisonut yksinäinen kurki, joka säännöllisin välein huusi surkeasti, aina kun kaulushaikara piti taukoa. Lieneekö samainen lintu ollut kyseessä käydessäni muutamaa päivää myöhemmin Myllyniitynojan koskialueella? Ensin se lensi huutaen ylitseni korkealla kohti koillista. Palatessani se matkasi Rimminkallion yli lounaaseen ja Vanhassakylässä tapasin sen lentämässä kohti Tikinmaata.

                                Yksinäinen kurki matkalla jonnekin

Nyt tämän päivän matkalla Vanhankyläntien varrella omakotitalon omenapuussa lauloi ja ruokaili pajulintu ja pensasaidoissa silputtivat pikkuvarpuset. Räkättirastaat kuljettivat tien varsilta pesänrakennusaineksia rakenteilla oleville pesilleen, samaa tekivät myös punakylkirastaat. Muutaman kerran pysähdyin kun punakylkirastas lauloi sopivasti tienvarren matalan kuusen latvuksessa, mutta aivan sama vaikka olisin ajanut ohi, kuvata linnut eivät antaneet. Niinpä sitten tyydyin seuraavaksi variksen kuvaamiseen Leppäjärven talon luona. Leppäjärven pellolla rastaat mekastivat ja töyhtöhyyppä kurmootti ohi lentävää varista. Matkan toinen tiltaltti lauloi kuivuneen koivun latvuksessa ja korkealla kuusen latvassa toinen pikkulintu. Kiikarilla en saanut linnun lajista tolkkua, jollain tapaa se vaikutti sieppomaiselta, mutta kun ei mennyt jakeluun niin ei, mutta josko kuva selventäisi asian tilan, outolintu mikä outolintu. Kuvakaan ei tuonut valaistusta. Samassa tienvarresta lähti lehtokurppa nuhanenäisesti äännellen ”jhääh, jhääh – jhääh, jhääh!”

                               Outolintu

Ennen Kangasalan rajaa, Saukonkorvesta Iso Leppäjärveen kulkevan ojanvarsirääseiköstä kuului peukaloisen temperamenttinen, voimakas laulunsäe johon keltasirkun sinnikäs laulu tuntui hukkuvan. Punarinta helisi, metsäkirvinen lensi laululentoa ja mustarastaan huilu taustalla sai metsänreunan kuulostamaan konserttisalilta. Juuri ennen Ahvenjärven tienristeystä pyypari tepasteli keskellä tietä, pöristen pakolentoon tullessani sopivasti niiden näköpiiriin. Oli onni että e ollut ehtinyt (laiskuuttani) vielä vaihtamaan talvirenkaita kesärenkaisiin, sillä Ahvenjärventie oli kunnostettu, vaan ei polkupyörää varten. Uusi sepelipinta tiellä teki ajosta lähes holtittoman, mutta onnekseni tätä hauskuutta kesti vain puolitoista kilometriä ja olin Kivivuoren vanhan Ajoksen ja Nesteen välisen ratastien kohdalla.

                               Peippo

Kivijärveltä kuului teeren ja vastapuolelta sepelkyyhkyn kujerrus. Katsellessani ympärilleni ennen kuin aloin taluttaa pyörääni tienvarteen lensi mäntyjen välissä kalatiira, yllättävää että se muutti täällä sydänmaalla eikä selkävesiä myöten. Kivivuoren lounaisrinteen vanha kuusimetsä oli talven aikana saanut matkata runkoina muualle, rinnemaa oli kalliomännikköön saakka autiona. En tällä kertaa kulkenut tuttua polkua vuoren laelle vaan kiersin myllynkivialueen kautta ja kaakkoispuolen jyrkänteen alitse vuoren päälle. Jyrkänteen alla lähti suoalueelta koppelo jo kaukaa edestäni pakolentoon, kaartaen puiden välistä jyrkänteen reunan yli näkymättömiin. Jyrkänteen päälle päästyäni pidin lyhyen lepotauon. Kuuntelin järripeippojen ryystämistä ja kaukaista korpin korrausta. Jossain Halkohaavan suunnalla lensi äänten perusteella laulujoutsenpari, keskustellen kohti pohjoista.

                                Kalatiira matkalla pohjoiseen

Matka jyrkänteeltä määränpäähän kävi Kivivuoren pohjoisrinnettä ja oli varsin haasteellinen kulkea. Kiertelin lähinnä sammaljuotteja, sillä jäkäläpintaisella rinnemaalla ei kosteuden liukastamalla jäkäliköllä pysynyt kuin hetkittäin liukumatta ja pystyssä. Onneksi olin valinnut tämän reitin, sillä vakituista reittiä vuoren laen yli olisi päässyt lähestulkoon liukumalla pääosan matkaa alaspäin. Täällä vasta kuulin ensimmäisen kulorastaan laulavan ja jossain vuorenrinteen alla lauloi taas peukaloinen. Laskeutuessani suonotkelmaan huusi kurkipari Kivijärven suunnalla ja valtaojan ylitettyäni nousin pienelle kalliolle ja olin määränpäässä. Pesämänty oli edessäni, pesä edellistä kertaa heikommassa kunnossa – mutta ehkä tänä kesänä!

                                Kivivuoren rinnemaata

Tauko paikalla ja paluu takaisin vuoren rinteelle, mutta nyt en noussut ylös saakka vaan kuljin rinnemaata vuoren länsipuolella, kunnes pääsin louhikkoisen osuuden ohi ja laskeuduin vielä ”elossa” olevaan vanhan kuusimetsän hämärään. Täälläkin peukaloinen, järripeippoja ja muutama laulurastas koetti häivyttää korkealla kuusen latvuksessa laulavan rautiaisen hennon säkeen kuulumasta. Ylhäällä rinteellä lauloi kirjosieppo ja hieman ennen kun tulin aiemmin mainitsemalleni hakkuuaukolle hippiäinen kuulutti kaikille omistavansa tämän reviirin.

                               Kivijärvi oli vielä jäässä

Ylitettyäni hakkuuaukon kiersin kallionotkelman kuusinäreikön ja kallion rinnettä männikön kautta Kivijärven koillisrantaan. Järvi oli jäässä ja teeri oli lähtenyt, ainoastaan korppi lensi kaukana metsän yllä kohti Nälkäkalliota. Kiersin järven rantaa sen eteläpäähän katsomaan vaiverojen tilannetta. Kukat olivat vielä nupullaan, mutta osa jo ennakoi aukeamista. Pienen tauon jälkeen, jolloin olin kuulevinani hiirihaukan naukumisen. Päädyin kuitenkin närheen vaikka ääni olikin varsin luonteenomainen hiirihaukalle, närhi ei matkimisessaan juuri erehdy. Erehtyy usein rääkäisemään omalla äänellään kuten teki tässäkin tapauksessa. Samalta suunnalta kuului palokärjen kuikutus ja tämä ei närhen imitointia ollut.

                                Mopsi 

                                Vaivero valmistautuu kukkimaan

Lopulta olin OIVAllisen pyöräni luona ja matkalla takaisin kotiin päin. Samaiset pyyt hätistin taas metsäautotieltä pakolentoon. Tiltaltit lauloivat vielä kuten tullessa ja kurjet huusivat Korentijärvellä. En tällä kertaa ajanut kaupungin kautta vaan kiersin Pispantallin ja Holmin kautta Vuolteelle josta Tavaksentietä kotiin. Holmilla yhytin kahden variksen seurasta mustan variksen, jonka hartioilla oli variksen harmaata. Haapasaaressa varis ja naakkaparven mukana kierteli nuori mustavaris ja näiden havaintojen jälkeen saatoin jättää tuon vuosittaisen Kivivuoren retkeni muistojen joukkoon, taas kerran miellyttävien muistojen kera. 

                                Ahvenjärventie